Selvitys työelämän ja työorganisaatioiden kehitystoiminnan kehittämisestäOhjelma toteutti kyseisen selvityksen marras-joulukuussa 1998 kyselyin ja puhelinhaastatteluin. Otosjoukkona oli 211 työelämän keskeisiin sidosryhmiin kuuluvaa henkilöä tai instituutiota:
Kehittämisohjelmien tarpeellisuusLähes kaikki arvioijat (92 %) pitivät Kansallista työelämän kehittämisohjelmaa tarpeellisena. Myös ohjelman toteuttamisesta oltiin varsin yksimielisiä. Joka viides vastaaja katsoo toteutuksen olleen erittäin hyvän ja kaikkiaan 75 prosenttia vastaajista sanoo toteutuksen olleen ainakin melko hyvän. Julkisen varoin tuettavien työelämän kehitysohjelmien tarpeellisuudesta myös jatkossa ollaan varsin yksimielisiä. Vastanneista 96 prosenttia katsoo ne erittäin tai melko tarpeellisiksi. Eri tahoja edustavien arvioijien käsitykset ovat varsin yhdenmukaisia. Taulukko 1. Arvio työelämän kehittämisohjelman tarpeellisuudesta ja toteutuksesta (n=176).
Kehittämisen kohdentuminenKaikkien sidosryhmien edustajien arvioissa korostuu se, että työelämän kehittämisen on oltava monipuolista ja että sen on kohdistuttava erilaisiin työpaikkoihin. Kehittämistyötä haluttaisiin suunnata sekä pieniin että suuriin yrityksiin kuin myös julkisen sektorin organisaatioihin.Kohteiden lisäksi kehittämistyössä tärkeää on sen sisältö. Sidosryhmien edustajat arvioivat eri aihealueiden tärkeyttä omalta kannaltaan. Henkilöstön johtaminen sekä työkyky ja työssä jaksaminen ovat kaksi tärkeimmäksi arvioitua kehittämisaluetta. Suurin osa arvioijista pitää molempia melko tai erittäin tärkeinä kehittämiskohteina. Työn organisointi, työssä oppiminen ja työyhteisöjen sosiaaliset suhteet ovat aihepiirejä, joiden kehittämistä painotetaan myös voimakkaasti.
Kielteiset seuraukset?Sidosryhmien edustajia pyydettiin myös arvioimaan, voiko työelämän kehittämiseen kohdistuvalla yhteiskunnallisella tuella olla myös kielteisiä seurauksia. Useimmin esille tuleva mahdollinen kielteinen seuraus on julkisten tukien mahdollinen passivoiva vaikutus. Pidettiin myös mahdollisena, että tukien myötä kehittäminen irtautuu muusta toiminnasta ja että työnantajien kehittämisvelvollisuus siirtyy julkisen vallan vastuulle.Toinen yleisesti mainittu asia oli julkisen rahoituksen väärinkäytön mahdollisuus. Tuille halutaan selkeät kriteerit ja pitävä valvonta. Kolmas kommenteissa esille tuleva huoli oli kilpailun vääristyminen tukien seurauksena. Esitetyt arviot koskevat siis kaikkea julkista työelämän tukea ja vastauksissa olevat pohdinnat ovat suurimmalta osalta varsin yleisiä. Mahdollisista kielteisistä seurauksista huolimatta vain neljä prosenttia vastanneista haluaisi julkisen työelämän kehittämistuen määrää vähennettävän nykyisestä. Noin puolet katsoo nykyisen tason olevan oikean ja 38 prosenttia haluaisi nykyistä enemmän julkisia resursseja työelämän kehittämiseen. Selvityksen loppuraportti valmistunee maaliskuussa 1999.
Lisätietoja: tutkija Pekka Ylöstalo, työministeriö
[Ohjelma] [Ajankohtaista] [Kirjasto] [Toteuttajia ja rahoittajia] [Arviointi] [Yhteystiedot] |