Hakuesite Opinnäytetyöt		Johtoryhmän linjaus ohjelmasta

Työelämän kehittämisohjelman II vaihe (2000-2003)

Työelämän kehittämisohjelman johtoryhmä on käsitellyt ja hyväksynyt 24.8.1999 seuraavan muistion ohjelman II vaiheen päälinjauksiksi. Muistion liitteenä ovat johtoryhmän samassa yhteydessä hyväksymät kehittämisprojektien ja perusanalyysien kriteerit uudella ohjelmakaudella.

1 Ohjelman jatkon perustelut

Työelämän kehittämisohjelma yhdessä Kansallisen tuottavuusohjelman kanssa sisältyivät pääministeri Lipposen I hallituksen ohjelmaan vuonna 1995. Työelämän kehittämisohjelman sisältö valmisteltiin kolmikantaisessa asiantuntijaryhmässä, joka jätti yksimielisen esityksensä työministeriölle saman vuoden joulukuussa. Talousneuvosto nimitti ohjelmalle maaliskuussa 1996 johtoryhmän vuoden 1999 loppuun. Johtoryhmä luovutti huhtikuussa 1998 talousneuvostolle ohjelman etenemisestä väliraportin, jossa se korosti kehittämistyön jatkamisen tärkeyttä ohjelmakauden jälkeenkin.

Pääministeri Lipposen II hallituksen ohjelman mukaan:

"Työelämän kehittämis- ja tuottavuusohjelmia jatketaan, kehitetään edelleen sekä lisätään niiden resursseja. Työvoima- ja elinkeinokeskusten osuutta ohjelmien toimeenpanossa ja hyödyntämisessä vahvistetaan. Työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnan koordinointia ja verkostoitumista tehostetaan."

Tutkimusavusteisen työelämän kehittämisohjelman jatkaminen tukee hallitusohjelmaan sisältyvistä tavoitteista mm. pyrkimystä lisätä työllisyysastetta lähemmäs 70 prosenttia, vahvistaa osaamiseen perustuvaa kilpailukykyä, kehittää tietoyhteiskuntaa ja edistää työvoiman työssä jaksamista. Ohjelman jatkamista puoltavat myös ensimmäisen ohjelmakauden (1996-99) myönteiset tulokset sekä työmarkkinajärjestöjen ja ohjelman muiden keskeisten sidosryhmien yhdenmukainen näkemys jatkon tarpeellisuudesta.

Toisen ohjelmakauden (2000-03) toteutustapa perustuu pitkälti ensimmäiseen vaiheen tulosten ja kokemusten pohjalle.

2 Ohjelman tavoite ja lähtökohdat

Ohjelman tavoitteena on parantaa tuloksellisuutta ja työelämän laatua edistämällä henkilöstön osaamista ja innovatiivisuutta tukevia toimintatapoja suomalaisilla työpaikoilla. Tähän tavoitteeseen sisältyy myös työvoiman työllistettävyyden ja työssä jaksamisen paraneminen sekä työelämän kehittämisen asiantuntemuksen vahvistuminen Suomessa. Ohjelma pyrkii parantamaan tuloksellisuutta ja työelämän laatua työpaikoilla sekä suoraan ohjelman tukeman kehitystoiminnan avulla että välillisesti edistämällä työpaikkojen osaamista kehitystoiminnan käytännön toteuttamisessa.

Ohjelman tavoitteen saavuttamista ohjaa näkemys, jonka mukaan menestyksellinen kehitystoiminta työpaikoilla edellyttää, että:

• sekä tuloksellisuus että työelämän laatu ovat työpaikalla samanaikaisesti parantamisen kohteena
• kehitystoiminta lähtee liikkeelle työpaikan konkreettisista kehitystarpeista
• sekä johto että henkilöstö sitoutuvat työpaikalla kehitystoiminnalle asetettuihin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen yhteistyössä

Ohjelman hyvä vaikuttavuus edellyttää, että ohjelman tukeman kehitystoiminnan myötä:

• työpaikoilla pystytään hankkeiden välittömien positiivisten vaikutusten ohella vahvistamaan niiden omaa osaamista kehitystoiminnassa
• hankkeiden tuloksia ja kokemuksia pystytään tehokkaasti levittämään myös muiden työpaikkojen käyttöön
• työelämän tutkimuksen ja kehittämisen asiantuntijapalvelujen tarjontaa työpaikoille pystytään vahvistamaan

Ohjelma on tutkimusavusteinen. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjelma pitää tärkeänä tutkimuksen yhdistämistä osaksi työpaikkojen kehittämistä. Tutkimuksellinen elementti tuo parhaimmillaan lisäarvoa itse kehittämishankkeen kannalta tuomalla käytettävät menetelmät ja kehiteltävät ratkaisut kriittiseen arviointiin samoin kuin tuottamalla sellaista tietoa näistä, jota voidaan hyödyntää muillakin työpaikoilla.

3 Ohjelman toimintamuodot

Tutkimusavusteisen ohjelman keskeiset toimintamuodot ovat:

• projektitoiminta työpaikoilla
• työelämän kehittämistä koskevan osaamisen levittäminen Suomessa
• työelämän kehittämisen rakenteiden vahvistaminen Suomessa
• tutkimusavusteisen ohjelman jatkuva kehittäminen

4 Projektitoiminta työpaikoilla

Ohjelma voi hakemuksesta myöntää asiantuntijatukea yrityksille, julkisyhteisöille ja muille työpaikoille, jotka pyrkivät kehittämään toimintatapojaan. Asiantuntijatuen tarkoituksena on mataloittaa kynnystä kehitystoiminnan käynnistämiselle työpaikalla ja/tai auttaa työpaikkaa hyödyntämään laajemmin asiantuntijoiden (ulkopuolisten tutkijoiden ja konsulttien tai sisäisten valmentajien) osaamista kehitystoiminnassaan. Tarkoituksena on kummassakin tapauksessa rohkaista työpaikkoja kehittämiseen, johon niiden oma osaaminen tai resurssit eivät välttämättä yksin riitä, mutta joka voi tuottaa tärkeitä vaikutuksia sekä niiden oman toiminnan kannalta että laajemmin.

Asiantuntijatuki kohdistuu ensisijaisesti asiantuntijoiden työpanoksen korvaamiseen hankkeissa. Työpaikat vastaavat normaalisti kuitenkin itse suurimmasta osasta hankkeiden kustannuksia. Sellaiset laskennalliset kustannukset, jotka aiheutuvat mm. henkilöstön koulutuksesta tai osallistumisesta kehittämispalavereihin hankkeiden yhteydessä luetaan työpaikan omaan kustannusosuuteen.

Ohjelma ei aseta työpaikkojen toimialaan, kokoon tms. tekijään liittyviä rajoituksia asiantuntijatuen myöntämisessä. Asiantuntijatuki on kaikissa tapauksissa harkinnanvaraista ja sen myöntämistä koskevia päätöksiä tehtäessä kiinnitetään huomiota hankkeille asetettujen kriteerien täyttymisen lisäksi myös siihen, millä tavoin yksittäiset hankkeet tukevat ohjelman yleisiä tavoitteita ja ovat ohjelman perusteluissa mainittujen tavoitteiden suuntaisia.

Tutkimusavusteinen lähestymistapa ei ole ehdoton kriteeri yksittäisille hankkeille. Ohjelman lähtökohtana on kuitenkin, että tutkimusavusteisten hankkeiden osuus kaikista hankkeista on riittävän suuri. Ohjelma voi erikseen asettaa tätä koskevia määrällisiä tai laadullisia tavoitteita.

4.1 Projektitoiminnan muodot

Ohjelma voi myöntää asiantuntijatukea kolmenlaisiin hankkeisiin:

• perusanalyysit
• kehittämisprojektit
• verkostoprojektit

Ohjelma päättää erikseen näiden yksityiskohtaisista kriteereistä. Seuraavassa on luonnehdittu kutakin projektitoiminnan muotoa yleisellä tasolla.

4.1.1 Perusanalyysit

Perusanalyysit ovat lyhytkestoisia selvityksiä, joiden avulla työpaikat voivat kartoittaa toimintatapansa ongelmia, kehitystarpeita ja kehitysmahdollisuuksia laajempaa kehittämisprojektia ajatellen. Perusanalyysin avulla voidaan tasoittaa kynnystä kehitystoiminnan käynnistämiselle työpaikoilla, joilla ei ole tästä kokemuksia. Perusanalyysi voi myös olla pohjatyötä usean työpaikan muodostaman verkoston kokoamiseksi. Perusanalyysia voidaan edelleen käyttää erityisen innovatiivisena pidettävän projektin vaatimaan pohjatyöhön.

Asiantuntijatuen saannin ehtoja ja hakemusten käsittelyä tarkennetaan ensimmäiseen ohjelmakauteen nähden seuraavilla tavoilla:

• perusanalyysin toteuttamisen motiivina tulee olla tätä seuraava laajempi kehittämisprojekti, joka kohdistuu ohjelman alueelle ja jolla ohjelma arvioi olevan realistisia mahdollisuuksia täyttää ohjelman hankekriteerit
• kyse on
  • pk-yrityksestä tai vastaavalla kokoluokituksella määritellystä pienestä julkisyhteisöstä,
  • erityisen innovatiivisena pidettävästä hankkeesta tai
  • perustyötä tarvitaan usean työpaikan muodostaman verkoston kokoamiseksi
• asiantuntijatukea ei voi pääsääntöisesti myöntää, mikäli hankkeeseen olisi mahdollista saada tukea työvoima- ja elinkeinokeskuksista (TE-keskuksista) tai jostain muusta julkisesta rahoituslähteestä samankaltaisin ehdoin
• painopisteet muutetaan vastaamaan kehittämisprojektien painopisteitä
• sellaisissa perusanalyyseissa, joissa kohteena on yksittäinen työpaikka, tulee kyseisen työpaikan osallistua asiantuntijoiden käytöstä syntyviin kustannuksiin vähintään ohjelman erikseen vahvistamalla minimisummalla
• asiantuntijatuen osaksi hyväksyttävien eri kustannuserien laskentakriteerien yhdenmukaisuutta lisätään hakemusten käsittelyn yksinkertaistamiseksi

4.1.2 Kehittämisprojektit

Kehittämisprojektit ovat kehittämishankkeita, joilla pyritään edistämään toimintatavan muutosta yhdellä tai useammalla työpaikalla sekä tuloksellisuutta että työelämän laatua parantavalla tavalla. Asiantuntijatuen hyvän vaikuttavuuden takaamiseksi asiantuntijatuen kesto pyritään sovittamaan yhteen työpaikkojen toimintatavan muutosprosessien keston kanssa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että asiantuntijatuen keston tulisi olla riittävän pitkä. Mikäli kesto jää liian lyhyeksi, on vaarana, ettei kehitystoiminnalla päästä toimintatapojen muutoksiin asti vaan jäädään vasta muutoksen yleisten edellytysten luomisen, tietoisuuden lisäämisen ja henkilöstön koulutuksen tasolle.

Asiantuntijatuen saannin ehtoja ja hakemusten käsittelyä tarkennetaan ensimmäiseen ohjelmakauteen nähden seuraavilla tavoilla:

• Painopisteet ovat vuonna 2000 käynnistyvissä hankkeissa seuraavat:
  • oppimista tukevien työn organisaatiomuotojen kuten erityisesti tiimimäisen, verkostomaisen tai uusien teknologioiden innovatiiviseen käyttöön perustuvan työskentelyn edistäminen,
  • henkilöstöjohtamisen kehittäminen huomioiden myös johdon ja henkilöstön yhteistoiminnan, paikallisen sopimisen ja paikallisten neuvottelusuhteiden kehittämistarpeet,
  • työyhteisöjen toimivuuden parantaminen erityisesti ikääntyvän työvoiman kannalta sekä
  • tasa-arvoisten työyhteisöjen edistäminen. Ohjelma päättää vuoden 2000 jälkeisistä painopisteistä erikseen.
• Asiantuntijatuen myöntämisen ja projektisopimusten kestoja pyritään pidentämään ohjelmakauden antamien mahdollisuuksien rajoissa
• Valintaperusteissa korostetaan vahvemmin johdon ja henkilöstön sitoutumista projektiin sekä suunnittelu- että toteutusvaiheessa, projektin strategista merkitystä työpaikan kehittämisen kannalta, konkreettisen kuvauksen antamista tavoitteena olevasta toimintatavan muutoksesta sekä projektin hallinnan menetelmien ja välineiden kehittyneisyyttä. Yhtenä sitoutumisen astetta kuvaavana mittarina käytetään sitä, kuinka suurelta osin työpaikat osallistuvat itse suoraan asiantuntijoiden käytöstä koituviin kustannuksiin.
• Asiantuntijatuen maksimimäärää projektia kohti nostetaan 400 000 mk:sta 600 000 mk:aan eikä tämän summan ylittäviä ketjutettuja päätöksiä tehdä kuin erittäin perustelluista syistä. Tällaisia syitä voivat olla esim. hankkeen suuri innovatiivisuus tai työpaikan oma suuri panostus hankkeeseen. Ohjelma voi kuitenkin tehdä tämän summan sisällä yhdestä projektista useita päätöksiä.
• Asiantuntijatuen osaksi hyväksyttävien eri kustannuserien laskentakriteerien yhdenmukaisuutta lisätään hakemusten käsittelyn yksinkertaistamiseksi

4.1.3 Verkostoprojektit

Ohjelma on tukenut ensimmäisellä kaudella verkostoprojekteja valtion tiede- ja teknologianeuvoston päätöksen perusteella ohjelmalle myönnetyllä 30 000 000 markan erillismäärärahalla. Ensimmäinen osa tästä määrärahasta saatiin ohjelman käyttöön syksyllä 1997 annetulla lisäbudjetilla ja ensimmäiset verkostoprojektit käynnistyivät samana vuonna. Verkostoprojektit ovat olleet usean keskinäiseen tuotanto- tai muuhun kehittämisyhteistyöhön sitoutuneen yrityksen hankkeita, joiden tavoitteena on luoda ja kokeilla niiden toimintatapojen muutosta edistäviä ja työllisyyttä tukevia organisaatioinnovaatioita. Ohjelma ei ole tehnyt päätöstä verkostoprojektien haun päättymisestä.

Verkostoprojekteja voidaan tukea myös uudella ohjelmakaudella. Verkostoprojektien kriteereitä tarkistetaan niiden arviointia varten asetetun monitieteellisen arviointiryhmän (laaturyhmän) työn valmistuttua lokakuun 1999 lopussa. Verkostoprojekteja voidaan käynnistää nykyisillä kriteereillä aina vuoden 1999 loppuun.

4.2 Projektitoiminnan hallinnointi

Projektitoimintaa on ensimmäisellä ohjelmakaudella hallinnoinut työministeriöön sijoitettu kokopäivätoiminen projektitiimi. Tällainen hallinnointitapa on osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi. Projektitoiminnan hallinnoinnissa on edelleenkin syytä pyrkiä siihen, että projektitiimi voi viranomaisvalvonnan ohella tukea eri tavoin työpaikkoja hankkeidensa suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Asiantuntijatukea myönnetyille työpaikoille on syytä asettaa uudella ohjelmakaudella vastaavankaltaiset velvoitteet kuin ensimmäisellä kaudella. Erityisesti tulee varmistaa, että asiantuntijatukea saavat työpaikat ovat valmiita välittämään julkisuuteen tietoa hankkeidensa keskeisistä tuloksista ja kokemuksista. Projektisopimuksen solmimisen yhteydessä toiselle sopimusosapuolelle lähetetään jatkossa täytettäväksi perustiedot hankkeesta sisältävä lomake, jonka avulla ohjelma pystyy tehostamaan projektien tiedonhallintaa.

Ohjelma noudattaa myös jatkossa jatkuvan haun periaatetta. Hakemuksia on kuitenkin syytä koota ohjelman ohjauksen ja hakemusten käsittelyn tehostamiseksi ensimmäiseen kauteen nähden suuremmiksi kokonaisuuksiksi päätöksentekoa varten.

4.3 Projektitoiminnan arviointi

Ohjelma käynnisti ensimmäisellä kaudella seuraavat projekteja tai koko ohjelmaa koskevat arvioinnit:

• kehittämisprojektien itsearviointi (jatkuvaa seurantaa, joka ulottuu viimeisten hankkeiden päättymiseen; tiedot ovat saatavilla päivitettyinä ohjelman internet-kotisivulla http://www.mol.fi/tyke)
• kehitysprojektien kriittiset menestystekijät (valmistui huhtikuussa 1999)
• tiimityöprojektien arviointi (valmistuu joulukuussa 1999)
• monitieteellisen asiantuntijaryhmän (laaturyhmän) arviointi verkostoprojekteista (valmistuu lokakuussa 1999)
• kaksi verkostoprojekteja koskevaa erillistutkimusta (toinen valmistuu syksyllä 2000 ja toinen keväällä 2001)
• työelämän keskeisten sidosryhmien näkemykset julkisin varoin tuettavien työelämän kehittämisohjelmien tarpeellisuudesta (valmistui maaliskuussa 1999)

Projektien itsearviointijärjestelmää jatketaan ja sen sisältöä kehitetään. Hankkeiden loppuraporttien tasoa pyritään parantamaan tiedottamisen avulla sekä mahdollisesti sopimusmääräyksiä ja/tai raporteille annettuja ohjeita tarkentamalla. Muista projektitasoisista arvioinneista päätetään myöhemmin erikseen ensimmäisellä ohjelmakaudella käynnistettyjen arviointitutkimusten tulosten valmistuttua.

5 Työelämän kehittämistä koskevan osaamisen levittäminen Suomessa

Ohjelmalla on monia sidosryhmiä, mistä johtuen ohjelma pyrkii käyttämään monipuolisesti eri keinoja ja välineitä työelämän kehittämistä koskevan osaamisen levittämiseksi. Tarkoituksena on tuottaa erityisesti materiaalia, jota voidaan hyödyntää käytännön kehitystoiminnassa.

5.1 Julkaisutoiminta

Ohjelmalla on ollut ensimmäisellä kaudella kaksi omaa julkaisusarjaa: Raportteja- ja Työpapereita-sarja. Ohjelma jatkaa sarjoja entisillä periaatteilla.

Ohjelma on julkaissut omaa kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä vuodesta 1997 alkaen. TyKe-lehden julkaisemista jatketaan.

Ohjelmalla on ollut ensimmäisellä kaudella yleisesitteitä ja yksityiskohtaisempi hakuohjeet sisältävä esite. Ohjelma tekee uuden kauden käynnistyessä uuden yleisesitteen ainakin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi sekä yksityiskohtaisemman hakuohjeet käsittävän esitteen suomeksi ja ruotsiksi.

5.2 Tietorekisterit

Ohjelma loi vuonna 1996 oman internet-kotisivun työministeriön kotisivun alle. Kotisivua on sittemmin uusittu ja kehitetty jatkuvasti. Ohjelma jatkaa internet-kotisivun ylläpitoa ja kehittämistä. Erityistä huomiota kiinnitetään englannin- ja ruotsinkielisen aineiston lisäämiseen.

Ohjelma jatkaa ensimmäisessä vaiheessa käynnistyneiden "hyviä käytäntöjä" sisältävien case-kuvausten tekemistä ja niiden sisällyttämistä internet-kotisivulle. Case-kuvausten osalta selvitetään mahdollisuuksia niiden hyödyntämiseen opetusmateriaalina.

5.3 Seminaaritoiminta

Ohjelma jatkaa ensimmäisessä vaiheessa käynnistynyttä monipuolista seminaaritoimintaa yhteistyössä keskeisten sidosryhmiensä kanssa. Seminaaritoiminta voidaan jakaa korkean tason yleisseminaareihin, teemakohtaisiin seminaareihin, alakohtaisiin seminaareihin, alueellisiin seminaareihin ja pienimuotoisiin työseminaareihin. Uudella ohjelmakaudella pyritään tehostamaan erityisesti työpaikkojen keskinäistä tiedon ja kokemusten vaihtoa.

Ohjelma pyrkii jo hankkeiden käynnistyessä tehtävän tarkemman profiloinnin avulla (4.2) jakamaan hankkeita erilaisiin moduuleihin. Ohjelma pyrkii tehostamaan samoihin moduuleihin kuuluvien tai muuten yhteisiä intressejä omaavien hankkeiden välistä vuorovaikutusta yhteisten työseminaarien tai työkonferenssien avulla. Ohjelma kokoaa näiden suunnittelua ja vetämistä varten joukon työelämän kehittämisen asiantuntijoita. Osallistuminen tällaisiin tilaisuuksiin pyritään järjestämään työpaikoille taloudellisesti riittävän edulliseksi siten, että työseminaareihin ja työkonferensseihin voi osallistua hankkeissa mukana olevilta työpaikoilta henkilöitä sekä johdosta että eri henkilöstöryhmistä.

5.4 Joukkotiedotusvälineet

Ohjelman tiedotus- ja julkisuusstrategiaa terävöitetään uudella ohjelmakaudella heti alusta lähtien. Ensimmäisessä vaiheessa tehty ohjelman keskeisille sidosryhmille osoitettu kyselytutkimus osoittaa, että ohjelma tunnetaan vielä suhteellisen heikosti suomalaisilla työpaikoilla. Ohjelman jatkosta tiedotetaan laajasti eri tiedotusvälineitä käyttäen työpaikoille ja luodaan yleisemminkin myönteistä mielikuvaa työelämän kehittämisen puolesta. Ohjelman sanoma pyritään tätä varten kiteyttämään yksinkertaiseen helposti ymmärrettävään muotoon. Ohjelman markkinoinnissa käytetään pääsääntöisesti lyhyttä muotoa "työelämän kehittämisohjelma".

6 Työelämän kehittämisen rakenteiden vahvistaminen Suomessa

Työelämän kehittämisen rakenteiden vahvistamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla edistetään erityisesti tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoittajien, tutkimus- ja kehitysyksiköiden, konsulttien, työmarkkinajärjestöjen ja keskeisten viranomaisten kykyä tukea työpaikkoja toimintansa kehittämisessä. Työelämän kehittämisohjelman toteutus perustuu monipuoliseen yhteistyöhön ja verkostoitumiseen kaikkien työelämän keskeisten sidosryhmien kanssa.

6.1 Yhteistyö muiden tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoittajien kanssa

Työelämän kehittämisohjelma toimii tiiviissä yhteistyössä Kansallisen tuottavuusohjelman, valmisteilla olevan "työssä jaksamisen tutkimus- ja toimenpideohjelman" sekä Euroopan sosiaalirahaston vuonna 2000 käynnistyvään uuteen ohjelmakauteen sisältyvien työelämän kehittämistä koskevien osa-alueiden kanssa. Työelämän kehittämisohjelma pyrkii aktiivisesti tukemaan erityisesti tuottavuusohjelmassa kehitettyjen menetelmien levittämistä. Yhteistyömuodoista muiden ohjelmien kanssa sovitaan tarkemmin niitä koskevien suunnitelmien valmistuessa. Myös yhteistyötä Kansalliseen ikäohjelmaan pidetään yllä erityisesti ikääntyvien asemaa edistävien hankkeiden osalta.

Työelämän kehittämisohjelma pitää yllä jatkuvaa tiedonvaihtoa myös muiden keskeisten rahoittajien kuten erityisesti Työsuojelurahaston, Tekesin, Sitran, Suomen Akatemian ja eri ministeriöiden kanssa keskinäisen työnjaon terävöittämiseksi ja yhteisrahoitteisen ym. hankeyhteistyön mahdollisuuksien kartoittamiseksi. Työelämän kehittämisohjelma selvittää erikseen mahdollisuuksia myös yksittäisiä hankkeita pidemmälle menevään ohjelmatasoiseen rahoitus- ym. yhteistyöhön muiden rahoittajien kanssa. Ensimmäisellä kaudella tällaisia yhteistyömuotoja solmittiin mm. Tekesin "Nopeat tuotantojärjestelmät" -teknologiaohjelman sekä Stakesin, sosiaali- ja terveysministeriön, opetushallituksen ja Suomen Kuntaliiton SoTeKeKo-projektin kanssa. Työelämän kehittämisohjelma osallistui myös valtion tiede- ja teknologianeuvoston koordinoimaan klusteriyhteistyöhön yhdessä monien muiden ministeriöiden kanssa.

6.2 Yhteistyö työelämän tutkimus- ja kehittämisyksiköiden kanssa

Työelämän tutkijoiden ja kehittäjien määrä voi osoittautua pullonkaulaksi uudella ohjelmakaudella työelämän tutkimus- ja kehittämisrahoituksen lisääntyessä. Työelämän tutkimuksen ja kehittämisen asiantuntijapalveluiden tarjonnan vahvistaminen on tästä syystä uudella ohjelmakaudella entistä tärkeämpi painopistealue. Ohjelma pyrkii osaltaan edesauttamaan uuden hallitusohjelman tavoitetta, jonka mukaan "työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnan koordinointia ja verkostoitumista tehostetaan".

Ohjelma voi jatkossa tukea myös hankkeiden yhteydessä tehtävien ja tutkijakoulutuksen osana laadittavien opinnäytetöiden tekemistä. Työelämän tutkimus- ja kehittämisyksiköiden kanssa keskustellaan aktiivisesti myös muista mahdollisuuksista tukea työelämän tutkija- ja kehittäjäresurssien vahvistumista. Tällaisia voivat olla esim. osallistuminen työelämän jatko- ja täydennyskoulutusohjelmien toteuttamiseen sekä projektihallinnan menetelmien ja välineiden kouluttamiseen.

6.3 Yhteistyö työmarkkinajärjestöjen kanssa

Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat olleet edustettuina ohjelman johto- ja asiantuntijaryhmässä. Ohjelmalla on työmarkkinajärjestöissä myös laaja henkilöverkosto, jolle on jaettu kaikki ohjelman keskeinen materiaali.

Työmarkkinajärjestöjen tiivis mukanaolo ohjelman suunnittelussa, toteutuksessa ja kehittämisessä on myös uudella ohjelmakaudella keskeinen edellytys tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Ohjelma pyrkii yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen ja Työturvallisuuskeskuksen kanssa tiedottamaan laajalti ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista näiden jäsenistölle sekä välittämään tietoa ja kokemuksia kehittämismenetelmistä, joilla nämä voivat parantaa asiantuntemustaan työelämäkysymyksissä.

6.4 Yhteistyö aluetason viranomaisten kanssa

Aluetasoisten verkostojen luominen ei ole ollut erityinen tavoite ensimmäisellä ohjelmakaudella eivätkä aluetason viranomaiset ole osallistuneet aktiivisesti ohjelman toteuttamiseen. Ohjelma on kuitenkin rakentanut kaikki TE-keskusten työvoimaosastot ja työsuojelupiirit kattavan yhteyshenkilöverkoston. Yhteyshenkilöt ovat alueillaan tiedottaneet ohjelman mahdollisuuksista ja tarvittaessa tarjonneet apua hakemusten laatimisessa.

Uudella ohjelmakaudella kiinnitetään erityistä huomiota alueellisten osaamisverkostojen vahvistamiseen. Ohjelma pyrkii osana tätä tavoitetta tukemaan TE-keskusten asiantuntemuksen vahvistumista työelämän kehittämisessä ja sovittamaan ohjelman tarjoamat mahdollisuudet osaksi TE-keskusten palvelutarjonnan kokonaisuutta.

Ohjelman käynnistysvaiheessa pyritään TE-keskusten kanssa keskustellen kokoamaan yhteen alueiden keskeisiä työelämän kehittämisen sidosryhmiä ja keskustelemaan näiden mahdollisuuksista ja kiinnostuksesta osallistua ohjelman toteuttamiseen. Osallistuminen voi koskea esim. tiedon välittämistä ohjelmasta, projektien tulosten ja kokemusten levittämistä ja aktiivista toimintaa uusien hankkeiden käynnistymiseksi alueella. Erityisen tärkeää on saada vahvistettua sidosryhmien välistä yhteistyötä sellaisilla alueilla, joilla työelämän kehittämisresurssit ovat pienet ja sidosryhmien välinen yhteistyö työelämän kehittämisasioissa on vähäistä.

6.5 Kansainvälinen yhteistyö

Ohjelma on ensimmäisessä vaiheessa julkaissut englannin- ja ruotsinkielistä materiaalia sekä luonut noin 200 henkilöä käsittävän ulkomaisten asiantuntijoiden verkoston, jolle on lähetetty materiaalia ohjelmasta. Tiedon- ja kokemustenvaihtoa ulkomaisten asiantuntijoiden kesken on pidetty yllä mm. osallistumalla Euroopan komission DG V:n rahoittaman Euroopan työ- ja teknologiakonsortion sekä DG V:n perustaman Euroopan työorganisaatioverkoston (EWON) toimintaan. Ohjelma on ollut mukana myös EU:n komission rahoittamassa projektissa "Työllisyydestä ja työn uudelleenorganisoinnista" sekä Norjan tutkimusneuvoston rahoittaman Yrityskehitys 2000-ohjelman benchmarking-vertailussa.

Kansainvälinen tiedon- ja kokemustenvaihto on keskeinen osa myös toisen ohjelmakauden toimintaa. Tämä edellyttää, että ohjelmasta on olemassa erityisesti korkeatasoista englanninkielistä materiaalia.

Ohjelma pyrkii keräämään ja välittämään tietoa ja kokemuksia monipuolisesti yhteistyössä useiden eri organisaatioiden tai verkostojen kanssa. EU:n komission DG V:n perustama EWON on yksi foorumi, jonka avulla ohjelman on mahdollista saada tehokkaasti tietoa työelämän kehittämisestä Euroopan eri maissa. EWONin toimintaan osallistuminen luo hyviä mahdollisuuksia myös maiden ja ohjelmien väliseen benchmarking-toimintaan ja yhteisiin monikansallisiin hankkeisiin. Keskeiset kysymykset, jotka koskevat osallistumista EWONin toimintaan, käsitellään ohjelman johto- ja asiantuntijaryhmässä.

Kansainvälisessä yhteistyössä ei ole silti perusteltua rajoittua ainoastaan EU-maiden sisälle.

7 Tutkimusavusteisen ohjelman jatkuva kehittäminen

Ohjelman jatkuva sisällöllinen kehittäminen on viime kädessä johtoryhmän tehtävä. Tässä tehtävässä johtoryhmää voi tukea työelämän kehittämisen asiantuntijoista ja keskeisten sidosryhmien edustajista koottu epävirallinen, aika ajoin kokoontuva verkosto, jossa vaihdetaan ajatuksia ajankohtaisista ja kehittämisohjelman toimialueelle kuuluvista käytännön kysymyksistä.

Toisena tapana kehittää ohjelmaa on käynnistää uudella ohjelmakaudella korkeatasoinen koko ohjelmatasoista toimintaa koskeva arviointi, jossa on mahdollisuuksien mukaan myös ulkomaisia alan asiantuntijoita. Arviointiin pyritään liittämään kansainvälistä vertailua koskeva ulottuvuus. Arviointi voidaan kytkeä myös osaksi EWONin yhteydessä tehtävää mahdollista benchmarking-toimintaa.

Uudelle ohjelmakaudelle tulee laatia johtoryhmän hyväksyttäväksi aiempaa yksityiskohtaisemmat koko ohjelmakautta ja kutakin vuotta koskevat määrälliset tavoitteet ohjelman vaikuttavuuden ja onnistuneisuuden arviointia sekä ohjelman kehittämistä varten.

8 Ohjelman organisointi

Ohjelmalla on ensimmäisellä kaudella ollut talousneuvoston asettama kolmikantainen johtoryhmä, jossa ovat olleet edustettuina myös keskeiset työelämän tutkimusta rahoittavat organisaatiot. Johtoryhmän tehtävistä ja kokoonpanosta toisella ohjelmakaudella päättää elin, joka asettaa johtoryhmän. Johtoryhmää voisi olla perusteltua täydentää Tekesin edustajalla, koska suurista tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoittajista myös Suomen Akatemialla ja Työsuojelurahastolla on edustus johtoryhmässä. Lisäksi tulisi harkita, voisiko työelämän kehittämisohjelmalla olla yhteinen johtoryhmä Kansallisen tuottavuusohjelman kanssa.

Ohjelmalla on ensimmäisellä kaudella ollut johtoryhmän nimittämä valmisteleva ja projektihakemuksia käsittelevä kolmikantainen asiantuntijaryhmä. Mahdollisen toiselle ohjelmakaudelle nimettävän asiantuntijaryhmän tehtävistä ja kokoonpanosta voisi uusi johtoryhmä päättää erikseen. Mahdollista uutta asiantuntijaryhmää voisi olla perusteltua täydentää kauppa- ja teollisuusministeriön edustajalla, koska TE-keskukset on tarkoitus kytkeä tiiviimmin ohjelman toteuttamiseen.

Ohjelmalla on ensimmäisellä kaudella ollut työministeriössä kokopäivätoiminen projektitiimi, joka on virkavastuullisena vastannut ohjelman käytännön toteutuksesta. Tällainen hallinnointitapa on osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi. Työministeriö päättää erikseen tavasta, jolla ohjelman käytännön toteutus toisella kaudella organisoidaan työministeriön osalta.

Ohjelmalla on ensimmäisessä kaudella ollut kunkin 15 TE-keskuksen työvoimaosastolla ja kussakin 11 työsuojelupiirissä yhteyshenkilö. TE-keskukset on syytä kytkeä uudella ohjelmakaudella vahvemmin ohjelman toteuttamiseen ja hyödyntämiseen hallitusohjelmassa edellytetyllä tavalla. Ohjelma käy erikseen keskusteluja TE-keskusten ja työsuojelupiirien kanssa siitä, millä tavalla nämä voivat osallistua ohjelman toteuttamiseen.