Maa ja metsätalous Teollisuus ja rakennustoiminta Yksityiset palvelut Kuntasektori		Valtiosektori Muut Kaikkien tiivistelmät Takaisin

Tampereen kaupunki:
Osallistuminen ja vaikuttaminen päiväkodin keittiössä

Organisaation nimi:
Tampereen kaupunki

Yhteystiedot:
Ruokahuoltopäällikkö Seija Turpeinen
Tampereen kaupunki, sosiaali- ja terveystoimi
PL 98, 33201 TAMPERE
puh. 03-3147 7652,
seija.turpeinen@tt.tampere.fi

Kehittämisprojekti 1.5.1998 – 30.9.1999

Satu Kalliola, Tampereen yliopisto, työelämän tutkimuskeskus:

PÄIVÄKODIN KEITTIÖ TYÖPAIKKANA

Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa päiväkotien keittiötoiminta kuuluu sekä alueellistettuun että keskitettyyn organisaatioon. Päivähoidon osana keittiötoiminta kuuluu sosiaali- ja terveystoimen alueellistettuihin palveluihin, kun taas ruokapalveluna se on osa keskitettyä organisaatiota, johon kuuluvat lisäksi vuorohoitokotien, päihdehuoltolaitosten, palvelukeskusten ja perhetukikeskusten keittiöt sekä suurimpien laitosten ja virastojen yhteydessä toimivat neljä ravintokeskusta. Toiminnasta vastaavat ruokapalvelupäällikkö ja ruokapalvelun ohjaaja, joilla on asiantuntemusalallaan ohjaava, konsultoiva ja kouluttava rooli. Keittiötyöntekijöiden lähin esimies on oman päiväkodin johtaja. Tampereen kaupungissa on 98 päiväkotia, joiden keittiöt jakaantuvat kolmeen tyyppiin, valmistus- (38), kuumennus- (35) ja jakelukeittiöihin (25). Keittiöhenkilöstön määrä on viime vuosina vaihdellut 150:n molemmin puolin: keittäjiä on noin 55, keittiöapulaisia noin 60, vastaavia ruuanjakajia noin 20 ja keittiö/laitosapulaisia noin 10.

 ALOITE AMMATTIOSASTOLTA

Aloite päiväkotien keittiötoiminnan kehittämisprojektiin tuli keittiötyöntekijöiden omalta ammattiosastolta (Tampereen sosiaalisten laitosten henkilökunta KTV 250), jonka tietoon oli tullut mm. ongelmia työelämän laadussa työntekijöiden yrittäessä pysytellä monien 1990-luvun alun muutosten vauhdissa. Tuolloin Tampereen kaupungissa kuten muissakin Suomen kunnissa pyrittiin supistuvan kunnallistalouden oloissa tehostamaan työn tekemistä. Suoritelaskentaan perustuvan keittiöhenkilökunnan työtuntimäärän käyttöönotto on tästä yksi esimerkki. Lisäksi kuumennuskeittiöissä haluttiin säästää raaka-ainekuluissa lisäämällä niissäkin omaa valmistusta.

Muita muutoksia olivat tuolloin uusi päivähoitolaki, erityisruokavalioiden yleistyminen, atk:n tulo keittiötyöhön sekä EU-maitotuki ja omavalvonta. Päivähoitolain toteuttaminen lisäsi lasten määrää päiväkodeissa ennen kuin uusia laitoksia pystyttiin perustamaan. Lasten erityisruokavalioiden yleistyminen merkitsi useiden erilaisten ruoka-annosten tekoa allergisille lapsille, mutta myös etnisen ruuan ja kasvisruuan valmistusta. Atk puolestaan merkitsi keittiötyön kirjallisten tehtävien, ruokalistojen, varastokirjanpidon ja inventaarioiden, siirtoa tietokoneille samaan aikaan, kun kaupungin sisäinen tiedotus lisäsi sähköpostin käyttöä. Omavalvonta- ja EU-maitotukitehtävät puolestaan edellyttivät nekin uutta kirjallista seurantaa.

KEHITTÄMISTARPEEN KARTOITUS TYÖELÄMÄN LAADUN JA TULOKSELLISEN TOIMINNAN NÄKÖKULMASTA

Työntekijälähtöinen projekti sai esimiesten tuen, minkä jälkeen voitiin ryhtyä täsmentämään kehittämistarpeita. Niitä selvitettiin Kansalliseen työelämän kehittämisohjelmaan kuuluneessa perusanalyysissa 15.11.1997 - 15.3.1998. Perusanalyysia kutsuttiin tekemään Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskus, joka on vuodesta 1991 alkaen paneutunut kuntien palvelujen kehittämiskysymyksiin osallistavan toimintatutkimuksen menetelmin ja omaksunut toiminnan tuloksellisuuden ja työelämän laadun keskinäissidokselle perustuvan kehittämisotteen (Kasvio ym. 1994). Tätä otetta sovellettiin perusanalyysissä, joka kokonaisuudessaan vastasi toimintatutkimussyklin ensimmäistä vaihetta, lähtötilanteen kartoitusta.

Perusanalyysi toteutettiin verraten laajana, koska sillä oli hyvä pohja ammattiosaston jo vuonna 1996 vireille panemissa selvityksissä. Esimerkiksi pääluottamusmiehen työpaikkakäynneillä oli kartoitettu erilaisia päiväkotien keittiötyön ongelmakohtia ja vahvuuksia. Perusanalyysissä näistä selvityksistä saatiin aineistoa, jolla koko keittiöhenkilöstölle osoitettu Työelämän laatu -kysely ja sitä täydentävien haastattelujen teemat voitiin muokata tälle erityisryhmälle sopivaksi. Tuloksellisuuden teemaan paneuduttiin ensisijaisesti haastatteluin, joita täydennettiin perusanalyysin ajaksi perustetun työryhmän omin, erityisesti suoritteita koskevin, selvityksin.

Perusanalyysin tulosten mukaan ensisijaisesti toiminnan taloudelliseen tuloksellisuuteen panostaminen oli laskenut keittiöhenkilökunnan työelämän laatua, vaikka pitkällä tähtäimellä näiden kahden ulottuvuuden tulisi olla tasapainossa. Keittiöhenkilökunta koki työmääränsä ja työtahtinsa erittäin kuormittaviksi tilanteissa, jossa sijaisten ottamista oli pyritty rajoittamaan. Lisäksi keittiöhenkilökunta koki vaikutusmahdollisuutensa keittiötyössä tärkeisiin laitehankintoihin ja muutosten hallintaa edistävään koulutukseen vähäisiksi. Etenkin keittiöapulaisten ryhmä ilmaisi tyytymättömyytensä sekä koulutusmahdollisuuksiinsa että asemaansa päiväkodin keittiössä. Muutoinkin keittiöhenkilökunnan työelämän laatua laskivat kokemukset muun henkilökunnan arvostuksen puutteesta. Vastavuoroisesti jotkut keittiöt itse sulkivat ovensa ja vetäytyivät erilleen kasvatus- ja hoitohenkilökunnasta. Kuitenkin hyvät yhteistoimintakäytännöt olivat saamassa jalansijaa ja esimiestyön koettiin olevan kohtuullisella tasolla. Joissakin keittiöissä oman erityisongelmansa muodosti työelämän laatua heikentävien työyhteisöllisten ristiriitojen peittely.

 KEHITTÄMISTARPEISTA JOHDETTU TAVOITE

Perusanalyysin tuloksista oli suoraan johdettavissa kolme erityyppistä kehittämistarvetta:

1. Tarvitaan kaupunkityönantajan henkilöstö- ja määrärahapolitiikan alaan kuuluvia ratkaisuja: sijaisten saannin helpottamista sekä panostusta keittiöremontteihin ja laitteiden uudistamiseen sekä keittiöhenkilökunnan ammatilliseen täydennyskoulutukseen.

2. Tarvitaan keittiöhenkilökunnan, ruokapalvelun viranhaltijoiden ja päiväkotien muun henkilökunnan yhteistyötä, jotta voidaan edistää hyviä ammatillisia käytäntöjä, työn organisointia ja kiireen hallintaa sekä jatkaa keittiön integrointia muuhun päiväkotiin.

3. Ylikuormituskokemukset ja ristiriitoja peittelevä kulttuuri edellyttävät nykyistä tiiviimpää yhteistyötä työsuojelun, työterveyshuollon ja työnohjauksen asiantuntijoiden kanssa.

Projektin yleiseksi tavoitteeksi asetettiin keittiöhenkilökunnan työelämän laadun ja tuloksellisuusvaatimusten välisen suhteen tasapainottaminen. Tavoitteeseen päätettiin pyrkiä lisäämällä keittiöhenkilöstön vaikutusmahdollisuuksia välittömästi omassa työssä (keittiössä) ja työyhteisötasolla (päiväkodissa). Siten projekti keskittyi kolmessa osaprojektissaan erityisesti niihin keittiötyön kysymyksiin, joissa kunkin työntekijän omalla panoksella voi saada muutoksia aikaan (kehittämistarve 2).

Muihin kehittämistarvekysymyksiin pyrittiin etsimään ratkaisuja erilaisia varsinaista projektityötä tukevilla toimilla. Pääluottamusmies kartoitti yhteistyömahdollisuudet muiden ruokapalveluja tuottavien yksiköiden kanssa. Ruokapalvelun viranhaltijat järjestivät allergia- ja atk-koulutusta. Työsuojeluvaltuutettu järjesti jaksamiskoulutusta ja seurasi sairauspoissaoloja. Siten saatiin alkuun, joskin vielä vaatimattomasti, yhteistyö työterveyshuollon ja työnohjauksen kysymyksissä. Lisäksi pidettiin yllä jatkuvaa kannustusta oma-aloitteisuuteen työpaikkakokouksissa työnteon edellytyksiin liittyvissä kysymyksissä. Näitä tärkeitä kysymyksiä, työpaikkakokousten ja johtajien kautta päättäjille vietäviä asioita ovat mm. laitehankinnat, keittiöremontit ja koulutus.

 KEHITTÄMISPROSESSI TOIMINTATUTKIMUKSENA

Projekti toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa yhtaikaa hankittiin päiväkotien keittiötyötä koskevaa tietoa ja tuotiin muutoksia arjen käytäntöihin. Toimintatutkimuskielellä näitä projektin ulkonaiseen kulkuun liittyviä muutoksia ja kehittämiskokeiluja kutsutaan interventioiksi, joilla puolestaan toivotaan olevan pysyviä vaikutuksia kehittämiskohteen toimintaan. Päiväkotien keittiöprojektissa toimintatutkimukselliset interventiot liittyivät eri toimijoiden välisen vuorovaikutuksen lisäämiseen ja arviointitoimintaan. Projektia varten perustettiin uudenlaisia keittiötyön eri hierarkiatasot kattavia yhteistoiminnan foorumeita ja erityyppisiä työryhmiä. Projektin päätösvaiheessa toteutettiin myös työelämän skandinaavisen kehittämismallin mukaisia seminaareja (työkonferensseja), joissa arvioitiin projektin tuloksia ja suunniteltiin jatkotoimia. Projektin edustajat tutustuivat alustavasti menetelmään osallistuessaan Työelämän kehittämisohjelmaan kuuluvien ruokapalveluhankkeiden yhteiseen työkonferenssiin kesäkuussa 1999.

Kokonaisvastuu kehittämisprosessin jatkuvasta arvioinnista ja sen edellyttämästä uudelleen suuntaamisesta oli projektin kehittämisryhmällä, johon kuuluivat työntekijöiden edustajina pääluottamusmies ja keittiöhenkilökunnan oma luottamusmies (kuumennuskeittiön vastaava ruuanjakaja) sekä työsuojeluvaltuutettu. Lisäksi kehittämisryhmässä olivat mukana ruokapalvelupäällikkö, ruokapalvelun ohjaaja, kasvatustoiminnan ohjaajien edustaja ja päiväkotien johtajien edustaja. Tutkija osallistui kaikkiin kehittämisryhmän kokouksiin. Hänen roolinsa vaihteli projektin etenemisen myötä (tiedon hankkija ja analysoija, vuorovaikutuksen analysoija ja kehittämisehdotusten muokkaaja, kehittämiskohteen omien toimijoiden tukija ja prosessin eri vaiheiden tuntijana joskus myös "työn teettäjä").

OSAPROJEKTI 1: KEITTIÖHENKILÖKUNNAN OMAN TYÖN KEHITTÄMINEN

Osaprojektin vastuuhenkilöt kehittämisryhmästä olivat ruokapalvelun ohjaaja ja keittiöiden luottamusmies. Osaprojekti käytti hyväkseen jo olemassa olevaa aluepalaverikäytäntöä, jota täydennettiin pienryhmätoiminnalla (13 ryhmää, kussakin 4-12 jäsentä, 3 kokoontumista toimikaudessa). Koko keittiöhenkilökunnalla oli mahdollisuus osallistua tähän osaprojektiin. Joistakin päiväkodeista oli mukana yksi säännöllinen edustaja, joistakin koko keittiöväki ja jotkut vaihtoivat osallistujaa kerrasta toiseen. Seuraavassa esitetään joitakin keskeisiä pienryhmien teemoja ja tuloksia.

Kiire sinänsä, atk ja keittiön sisäinen työnjako. Keittiön atk:n eli PATA-ohjelman hallitseminen osoittautui yhdeksi keskeiseksi tekijäksi sekä keittiöiden kiireen kokemisessa että sisäisessä työnjaossa. Itse asiassa päiväkotien atk:n kehittämisestä muotoutuikin projektille laaja, osin ennalta suunnittelematon tukitoimi, jonka tuloksena kaikki päiväkodit saivat perustettua varastonsa PATA-ohjelmaan määräajassa ja sähköpostin käyttö opittiin. PATA-ohjelmakoulutusta lisättiin ja suunniteltiin ns. keittiön kakkoskäyttäjien koulutus, päiväkotien atk-laitekantaa vahvistettiin, johtajille tiedotettiin atk:n mukanaan tuomista uusista keittiötyön sisällöistä, valittiin kullekin alueelle atk-tukihenkilöt ja perustettiin työryhmä keräämään ja työstämään edelleen käyttäjien mielipiteitä kankeahkon PATA-ohjelman kehittämiseksi.

Muutoin kiireen hallintaan löytyivät seuraavat keinot:

1. Keittiötyön päivittäisen ja viikoittaisen kulun saaminen hallintaan sanallisesti; työprosessikuvaukset ja "lukujärjestykset päivälle, viikolle, kuukaudelle ja vuodelle".

2. Ruokalistan soveltaminen yksinkertaisemmaksi silloin, kun etukäteen tiedetään kiirehuiput.

3. Rohkaistuminen avun pyytämiseen muulta henkilökunnalta, ainakin tilapäisesti.

4. Kaikkien on osattava tehdä kaikkea joustavan sisäinen työn- ja vastuunjaon vallitessa, jolloin työnteon malli lähenee joustavan työparin tai tiimityöskentelyn ideoita.

Ammattitaidon ylläpito kiireessä. Ammattitaidostaan ylpeät keittiöläiset näkivät viime aikojen kiireisen työtahdin vaikuttaneen ennen kaikkea siten, että he eivät ehdi tekemään ruokaa niin "viimeisen päälle" kuin he haluaisivat. Ehdotettiin seuraavaa: Päiväkodin muun henkilökunnan kanssa sovitaan tietyt tapahtumat, joissa keittiöhenkilökunta saa luvan loistaa. Tällöin ruokalistan suunnittelu, keskitetyn ruokalistan antamissa rajoissa, aineiden valinta, ruuan valmistus, kattaus ja muu esille pano, tehdään niin hyvin kuin osataan.

Sijaiskysymykset. Sijaisten saannin todettiin helpottuneen kaupungin taloudellisen tilanteen parantumisen myötä, mutta olevan edelleen hankalaa "pienissä taloissa". Niissä keittiöläinen työskentelee yleensä yksin, mitä useat mahdolliset sijaiset pelkäsivät. Ratkaisuksi esitettiin "pienen talon" sijaisten ottamista "isoista taloista", jonne puolestaan voitaisiin lähettää kokemattomampikin henkilö, koska hänellä olisi tukenaan muu keittiöhenkilökunta.

Allergialasten hoito. Allergialasten määrän lisääntyminen päiväkodeissa puhutti lähes yhtä paljon kuin atk. Yksi pienryhmistä paneutui pelkästään näihin kysymyksiin ja sai aikaan useita ehdotuksia, joita kaikkia koko projektin kehittämisryhmä päätti lähteä edistämään. Ehdotukset koskivat lääkärintodistusten käyttöä (jotta mahdollisesti turhia "mutu"-allergioita ei tarvitsisi hoitaa päiväkodeissa), erityisallergisten lasten kuntoutuspalavereja ja jatkuvan allergiakoulutuksen järjestämistä sekä allergisten lasten hoidon keskittämistä alueella esimerkiksi 1-2 päiväkotiin .

Keittiö- ja hoitohenkilökunnan yhteistyö sekä vuorovaikutus lasten kanssa. Vaikka keittiö- ja hoitohenkilökunnan yhteistyötä varten oli suunniteltu oma osaprojektinsa, nämä asiat puhuttivat myös pienryhmiä. Keskustelut sivusivat eri ammattien arvostusta ja yhteisen kokemusmaailman mahdollisuutta eri koulutuksen saaneiden ihmisten kesken. Lapsilta saatu kiitos todettiin yhdeksi oman työn suurimmista iloista.

Työyhteisössä jaksaminen ja oma motivaatio. Työyhteisöllisten kysymysten käsittely vaihteli pienryhmittäin erittäin paljon: osa pääsi eteenpäin lukkiutuneissa ihmissuhteissa, osa ei. Työssä jaksamisen todettiin olevan yhteydessä myös motivaatioon eli kaikkiin niihin syihin, jotka saavat työntekijät joka arkiaamu lähtemään työhön ja suoriutumaan tehtävistään. Motivaatiota edistävinä tekijöinä mainittiin useimmiten hyvät ihmissuhteet, hyvät työtoverit, koko talon ilmapiiri, sydämestä lähtevät kiitokset (sekä lasten, vanhempien että henkilökunnan) ja palkka, mutta vain harvoin työn sisältö. Siten motivaatio oli ensisijaisesti sosiaalista (työpaikan ihmissuhteisiin, palautteeseen ja muuhun vuorovaikutukseen liittyvää) ja myös välineellistä (palkkaukseen yms. liittyvää). Motivaatiotekijöiden kuvaus tukee täten keittiöhenkilökunnan muita kertomuksia omasta työstään: heille on erittäin tärkeää, mikä on heidän paikkansa koko päiväkotiyhteisössä.

OSAPROJEKTI 2: SUORITELASKENNAN UUDISTAMINEN YHTEISTYÖNÄ

Suoritelaskentaan paneuduttiin ruokapalvelupäällikön vetämässä työryhmässä, johon kuuluivat edustajat päiväkotien keittiötyön kaikilta hierarkiatasoilta sekä eri keittiötyypeistä ja ammattiryhmistä. Työryhmä tiedotti säännöllisesti työnsä etenemisestä sähköpostilla ja keräsi sen välityksellä myös kannanottoja henkilökunnalta.

Tampereen kaupungin päiväkodeissa käytössä oleva suoritelaskenta noudatti projektin alkaessa vuonna 1995 sovittuja tavoitteita ja periaatteita. Niiden mukaan yksi täysi työpäivä, 7,7 tuntia, vastasi 75 suoritetta valmistuskeittiössä (vuorohoitokodissa 65 suoritetta). Kuumennuskeittiöiden tunteja laskettaessa käytettiin suoritekerrointa 0,8. Jakelukeittiöiden suoritekerroin oli 0,3, kun suurin osa suoritteesta (0,7) jäi lähettävälle keittiölle. Kullekin aloittavalle päiväkodin keittiölle oli laskettu sen paikkaluvun ja toiminnan laatuun (tavallinen päiväkoti, vuorohoitokoti, iltahoitoa antava päiväkoti) perustuvat tavoitesuoritteet ja työtuntimäärä.

Osa työryhmän jäsenistä osallistui Efektia Oy:n järjestämään koulutukseen siinä vaiheessa, kun työskentely osaprojektissa käynnistyi. Omassa työssään työryhmä lähti liikkeelle suoritelaskennan teknisestä kehittämisestä uudistamalla sekä laskentalomakkeet että laskentamenettelyn (uusi vastuunjako keittiön, osastojen ja viraston kesken). Sisällöllisessä keskustelussa jouduttiin ottamaan kantaa valtakunnallisiin malleihin ja tekemään joitakin henkilökunnan kannalta kipeitäkin kompromisseja.

Sisällölliset kehittämisehdotukset koskivat kuumennuskeittiöitä. Niiden uuden kertoimen laskentaperusteeksi esitettiin keskiarvoa "itsetehtävien" (3 x 1) ja "esivalmistettujen/valmiiden" päivien ( 2 x 0,8) kesken. Kuumennuskeittiöille esitettiin myös "olosuhdelisää": hankalissa olosuhteissa, pienen lieden avulla useiden erilaisten ruoka-annosten valmistuksessa kokonaissuoritemäärää korotettaisiin väliaikaisesti 15 %:lla. "Väliaikaisuuden" todettiin tarkoittavan tässä yhteydessä etusijan antamista keittiöiden tila- ja laitekysymysten ratkaisuille ennen kuin ongelmia joudutaan kompensoimaan suoritelaskennan keinoin. Lisäksi esitettiin, että myös allergiaruokien valmistuksen vaikeuksiin etsitään ratkaisuja ensisijaisesti muilla tavoin, esimerkiksi keskittämällä. Suoritetyöryhmän ehdotukset päätettiin viedä jatkokäsittelyyn budjettiesitysten yhteydessä.

Tampereen kaupungissa suoritelaskennan tuloksia voivat seurata kaikki asianosaiset. Kehittämisprojektin perusanalyysia suunniteltaessa käytettävissä olleiden vuoden 1996 tilastojen mukaan toteutunut suoritemäärä oli yhteensä 2 151 760 ja kustannukset ateriaa kohti 10,51 mk. Tämän jälkeen sekä suoritemäärät että kustannukset ovat jonkin verran kasvaneet. Aktiivisena projektivuotena 1998 toteutunut suoritemäärä oli 2 372 418 ja kustannukset ateriaa kohti 11,25 mk.

Suoritetyöryhmän työskentely sivusi ajoittain edunvalvontakysymyksiä - onhan suoritelaskennassa pohjimmiltaan kysymys työajoista ja työaikana toteutettavista määrällisistä ja laadullisista tavoitteista. Työryhmä keskusteli myös kannustavan palkkauksen mahdollisuuksista ja pohti keittiöhenkilöstön nimikkeitä, jotka todettiin vanhentuneiksi. Uusiksi nimikkeiksi työryhmä päätyi esittämään alan koulutuksessa ja sopimuksissa käytössä olevia (kokki ja ravitsemistyöntekijä).

OSAPROJEKTI 3: KEITTIÖIDEN JA OSASTOJEN YHTEISTYÖ

Osaprojekti 3 toteutettiin keskitettynä muutosjohtamiskokeiluna ilman erityistä kehittämisryhmää. Vastuuhenkilöiksi nimettiin kehittämisryhmästä kasvatustoiminnanohjaaja ja päiväkodin johtaja, jotka ideoivat toimintakaudelle 1998 - 1999 erilaisia vuorovaikutusta edistäviä tapahtumia.

Osaprojekti alkoi lokakuussa 1998 keittiöhenkilökunnalle ja johtajille suunnatulla työpsykologin luennolla, joka otsikoitiin "Työyhteisön toimivuus, erilaiset roolit ja tehtävät työyhteisössä". Luento herättikin jotkut keittiötyöntekijöistä miettimään suhtautumistaan itseensä ja työhön aivan uudesta näkökulmasta. Parhaiten luento pohjusti muuta projektin kehittämistoimintaa niissä tapauksissa, joissa keittiöhenkilökunta ja johtajat olivat osallistuneet yhdessä tilaisuuteen ja myös keskustelivat sen pohjalta jälkikäteen.

Työpsykologiasta siirryttiin käytännön tasolle ja yhdessä toimimiseen, kun marraskuussa 1998, vielä ennen joulun juhla-aikaa, järjestettiin "Tekemisen teemaviikko". Tuolloin keittiöhenkilökunta yhdessä hoitohenkilökunnan ja lasten kanssa suunnitteli ja toteutti "oman päiväkotinsa näköistä uutta toimintaa". Viikon motoksi oli annettu: "Voihan sen tehdä näinkin" tai "Mikä tahansa hyvältä tuntuva, kunhan reseptissä olisi hyppysellinen luovaa hulluutta mausteena". Teemaviikon toteutti noin puolet päiväkodeista. Suosituimmat toteutustavat olivat lasten lempiruokien tai erikoisten, värikkäiden ruokien tarjoaminen, lasten suunnittelemat ruokalistat, yhteiset leipomiset, osastojen ja keittiöhenkilökunnan tehtävien vaihdot, keittiöläisten vierailut ja ruokailut osastoilla, lasten osallistuminen keittiötyöhön sekä yhteiset juhlat.

Kevätkausi 1999 aloitettiin kehittämiskeskusteluilla, joita esitettiin järjestettäviksi kaikissa päiväkodeissa johtajan ja kunkin keittiöhenkilökuntaan kuuluvan työntekijän kesken. Toteutusprosentti oli hiukan suurempi kuin teemaviikossa. Kaikki keskusteluihin osallistuneet keittiöläiset, osa ensimmäistä kertaa, pitivät keskusteluja arvokkaina oman työnsä kannalta. Kevätkautta myös jatkettiin arvioinnin merkeissä. Päiväkodit ohjeistettiin pohtimaan yhdessä koko henkilökunnan kesken keittiön tehtävää osana oman päiväkodin toimintaa. Arviointi oli sovellutus swot-analyysista (vahvuudet/heikkoudet/mahdollisuudet/uhat) ja sen toteutti noin kaksi päiväkotia kolmesta eli palaute saatiin useammasta talosta kuin aikaisemmin. Tulokset kertoivat, että useissa taloissa asiat olivat hyvin; paljon oli tehty ja paljon oli vireillä, myös ilman projektia. Tärkeimmiksi jatkokehittämisen kohteiksi osoittautuivat tiedotuskäytännöt yleensä (ja erityisesti allergialasten poissaoloja koskien), molemminpuolisen palautteen ja muun vuorovaikutuksen lisääminen, keittiöhenkilökunnan osallistuminen koko talon tapahtumiin jo suunnitteluvaiheessa sekä erilaisuuden sieto ja eri ammattiryhmien työn arvostus.

 MYÖNTEISET ARVIOINTITULOKSET SUUNTAAMAAN PROJEKTIN JATKOA

Projektin tuloksia ja vaikutuksia arvioitiin usealla eri tavalla. Perusanalyysivaiheessa tehty Työelämän laatu -kysely uusittiin sekä seurattiin sairauspoissaoloja ja suoritemäärien kehitystä. Lisäksi projektin teemoista järjestettiin työkonferenssityyppiset alueelliset päätösseminaarit.

Työelämän laatu -kyselyn uusinta osoitti päiväkotien keittiöhenkilökunnan työelämän laadun kohonneen 16 projektikuukauden kuluessa. Kohoamista oli selvästi osoitettavissa erityisesti sellaisilla työtyytyväisyyden osa-alueilla kuin itse työssä ja sen tekemisen ulkonaisissa ehdoissa, mahdollisuuksissa käyttää omia kykyjään ja saada palautetta työstä. Lisäksi mm. tiedon saanti omaa työtä koskevista muutoksista oli aikaistunut ja tuen saanti esimiehiltä lisääntynyt. Erityisesti keittiöapulaisten ryhmä oli osallistunut aiempaa enemmän koulutukseen ja koki vaikutusmahdollisuuksiensa kasvaneen. Myös aiempaa useammat pitivät tila- ja laitevarustusta riittävänä. Kuormitustekijöissä todettiin mm. ruuhkien vähentyneen ja toisaalta aikaa oli löytynyt työn herättämien tunteiden käsittelyyn. Myös sairauspoissaolojen keskiarvo laski vuodessa (1997-1998) 23,4 päivästä 19,9:ään. Eniten laskua tapahtui keittiöapulaisten ryhmässä.

Tampereen päiväkotien keittiöhenkilöstö kokikin projektin sinällään myönteiseksi ja omia toimintaedellytyksiään parantavaksi. Tämä todentui vastauksissa Työelämän laatu -kyselyn lopussa olleisiin projektin vaikutuksia kartoittaneisiin kysymyksiin. Noin 90 % vastanneista ilmoitti vähintään yhden myönteisen vaikutuksen eikä yhtään kielteistä.

Keskeinen osa projektin tuloksia ovat ne toimintatapamuutokset, joita on kuvattu osaprojektien yhteydessä. Lisäksi kehittämisotteesta sinänsä seurasi tiettyjä muutoksia, joiden jatkamista ja ylläpitämistä kehittämisryhmä piti arvokkaana.. Tällaisia olivat mm. yhteistoiminnallisen kehittämisen jatkaminen, mihin kuului suositus päiväkotien työpaikkakokouskäytännöistä ja arviointitoiminnan tuleminen säännölliseksi osaksi käytännön työtä. Siten haluttiin projektin jälkeenkin turvata keittiöhenkilökunnan vaikuttamismahdollisuudet omaan työhönsä. Pohdintoja keittiöhenkilökunnan työn tiimiyttämisestä päätettiinkin jatkaa, mikä merkitsee vaikutusmahdollisuuksia itseohjautuvuuden näkökulmasta. Lisäksi todettiin edelleen aiheelliseksi pitää yllä kaikkea sellaista toimintaa, joka integroi keittiötä muuhun päiväkotiin. Täten saadaan syntymään motivaatiolle tärkeä oman työn tulosten näkeminen ja yhteys ruuanlaittajan ja ruokailijoiden kesken. Myös aluepalavereita ja pienryhmiä päätettiin jatkaa, joskin henkilöstön toiveiden mukaisin muutoksin. atk- ja allergiakoulutuksen jatkuva ylläpidon lisäksi päätettiin kartoittaa muutkin koulutustarpeet, joita varten osa päivähoidon budjetista korvamerkittiin. Muita budjettiin vaikuttavia esityksiä olivat suoritekertoimien muutokset ja myös nimikemuutokset.

YHTEENVETO

Projektin merkittävin tulos on keittiöhenkilöstön työelämän laadun paraneminen sekä kuormituskokemusten ja sairauspoissaolojen väheneminen oloissa, joissa tehdyt suoritemäärät kasvoivat. Näin ollen projektin päätavoite, tuloksellisuusvaatimusten ja työelämän laadun välisen suhteen tasapainottaminen, toteutui. Ammattiosastolähtöinen projekti johti laajaan kehittämistoimintaan, jonka kuluessa ammattiyhdistysihmiset, edunvalvonnan ammattilaiset, löysivät kehittäjän roolinsa. Projektin onnistumista edistivät muutostarpeen yhteinen kokeminen keittiöhenkilöstön keskuudessa, mutta myös esimiestason toimet, joilla projekti vietiin yhtä aikaa 98 päiväkotiin. Jatkotutkimuksen tehtävä onkin selvittää, millä edellytyksillä muutoshankkeita yleensäkin voidaan tuloksellisesti organisoida yhden ammattiryhmän näkökulmasta.

Kirjallisuus:

Kasvio, A., Nakari, R., Kalliola, S., Kuula, A., Pesonen, I., Rajakaltio, H. & Syvänen, S. (1994) Uudistumisen voimavarat. Tutkimus kunnallisen palvelutuotannon tuloksellisuuden ja työelämän laadun kehittämisestä. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos. T-sarja 14.