Maa ja metsätalous Teollisuus ja rakennustoiminta Yksityiset palvelut Kuntasektori		Valtiosektori Muut Kaikkien tiivistelmät Takaisin

KEMNET-projekti Alue-väestövastuisen työn kehittäminen Keminmaan sosiaali- ja terveydenhuollossa

Organisaation nimi:
Keminmaan kunta

Yhteystiedot:
Sosiaalijohtaja
Sinikka Kaakkuriniemi
puh. 016-227 300
sinikka.kaakkurinniemi@keminmaa.fi

Asiantuntija:
Arja Kankaanranta
puh. 016-448 484
sähköposti: arjakankaan@artic.net

Kehittämisprojekti 1.1.1997-30.4.1999

Arja Kankaanranta:
KemNet-projekti

Alue-väestövastuisen työn kehittäminen Keminmaan sosiaali- ja terveydenhuollossa

TIIVISTELMÄ

KemNet-projektin keskeisenä tavoitteena on ollut tarjota keminmaalaisille mahdollisimman hyvin heidän tarpeitaan vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelut ja sitä kautta edistää keminmaalaisten hyvinvointia. Tavoitteina on ollut myös jatkuvuuden parantaminen, voimavarojen oikea kohdentaminen ja yhteistyön (yhteisen työn) kehittäminen. Projektin keskeisinä kehittämismenetelminä on käytetty koulutusta, opiskelijoiden tutkimuksia, kehittämissuunnitelmien laatimista ja arviointia. Tuloksena voidaan pitää kaikenlaisen yhteistyön lisääntyminen.

1 TAUSTATIEDOT

Alue-väestövastuista työtä alettiin kehittää Keminmaan kunnan ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun yhteistyönä jo vuosien 1993-94 vaihteessa, jolloin järjestettiin lyhyt verkostotyön koulutus yhteisen työskentelyn pohjaksi. Tavoitteena oli tutustua verkostokeskeiseen ajatteluun ja luoda yhteistä kieltä jatkotyöskentelyyn. Koulutukseen osallistui sosiaali- ja terveystoimen eri sektoreiden edustajia ja myöhemmin kehittämistyöhön mukaan tulevia sosiaalialan opiskelijoita.

Tammikuussa 1994 Keminmaan kunnanjohtaja nimesi alue-väestövastuisen työn kehittämistyöryhmän, johon kuului sosiaali- ja terveystoimen johdon ja eri sektoreiden edustajia sekä Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin mielenterveystyön edustaja. Sektorikohtaiseen edustukseen päädyttiin, koska aluejakoa ei ollut vielä tehty ja kehittämiseen haluttiin mukaan mahdollisimman monipuolista asiantuntemusta.

Alue-väestövastuisen työn kehittämisen pohjaksi haluttiin hankkia monipuolista tietoa kunnan eri alueiden olosuhteista ja väestön tarpeista. Tiedon hankkimiseksi ja jäsentämiseksi tehtiin Keminmaan kunnasta alueanalyysit. Kylittäin koottiin tiedot mm. kylän ominaispiirteistä, asuntokannasta, liikenneverkosta, väestön ikärakenteesta, elinkeinorakenteesta, työttömyydestä, kaikista senhetkisistä palveluista sekä erilaisten sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erityispalveluiden käytöstä. Alueanalyysit tekivät Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun neljä opiskelijaa ja opettaja tiiviissä yhteistyössä alue-väestövastuisen työn kehittämistyöryhmän kanssa. Alueanalyysit on julkaistu päättötyönä (Arja Kankaanranta & Anneli Laitila: Kohti sisällöllisiä yhteistoimintamalleja. Alueanalyysi Keminmaan kunnasta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminnan kehittämiseksi).

Keväällä 1995 Keminmaan kunta jaettiin kolmeen alue-väestövastuualueeseen ja osa sosiaali- ja terveyspalveluista alueellistettiin. Jaon pohjana olivat alueanalyysit sekä sosiaali- ja terveystoimen työntekijöiden näkemykset. Myöhemmin alueet nimettiin väreillä (punainen, vihreä ja sininen alue).

Kullakin alueella oli runsas 3000 asukasta, mutta muuten ne olivat melko erilaisia ja kunkin alueen palveluja haluttiin kehittää alueen ominaispiirteiden ja väestön tarpeiden pohjalta. Palveluja alueellistettiin joustavasti niin, että käytännössä sama työntekijä saattoi huolehtia useammankin alueen tietyistä palveluista. Sosiaalitoimessa alueellistettiin sosiaalityö, päivähoito ja kotipalvelu, terveystoimessa lääkäreiden vastaanottotyö, äitiys- ja lastenneuvolat, kotisairaanhoito, lääkäreiden vuodeosastotyö, osa kouluterveydenhuollosta (pienet ala-asteet) ja myöhemmin myös hammashuolto. Alueellistamatta jätettiin hallinto sekä sosiaalitoimessa vanhusten palvelukoti-päiväkeskus ja vammaisia palveleva toimintakeskus ja terveystoimessa laboratorio, röntgen, kuntoutus ja psykologipalvelut.

Keväällä 1995 kunnanhallitus antoi Keminmaan ehkäisevän mielenterveystyön työryhmälle tehtäväksi laatia kuntaan mielenterveystyön suunnitelma. Ehkäisevän mielenterveystyön työryhmä päätti ottaa työssään huomioon alue-väestövastuisen työn kehittämisen niin, että mielenterveystyö voitaisiin liittää alueelliseen työhön alueiden erityistarpeet huomioon ottaen.

Syksyllä 1995 aluetyöryhmät alueilla aloittivat toimintansa. Samaan aikaan alue-väestövastuisen työn kehittäminen Keminmaassa –kehittämishanke (myöhemmin KemNet-projekti) pääsi mukaan valtakunnalliseen SoTeKeKo-projektiin, jossa painopisteenä oli työelämän ja koulutuksen välinen yhteistyö. Työministeriön Kansallisessa työelämän kehittämisohjelmassa KemNet-projekti oli mukana 1.4.1997 – 15.4.1999.

Keminmaan sosiaali- ja terveystoimen alue-väestövastuisen työn kehittämisessä keskeisinä lähtökohtina ovat olleet:

1. Paikallisten olosuhteiden huomioonottaminen
2. Palvelut kuntalaisten tarpeita vastaaviksi – edellyttää paitsi työntekijöiden näkemysten jäsentämistä myös väestön tarpeiden systemaattista selvittämistä
3. Ehkäisevän ja rakentavan näkökulman huomioonottaminen.

2 PROJEKTIN TAVOITTEET

KemNet-projektin keskeisenä tavoitteena oli tarjota keminmaalaisille mahdollisimman hyvin heidän tarpeitaan vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelut ja sitä kautta edistää keminmaalaisten hyvinvointia. Tavoitteina oli myös jatkuvuuden parantaminen, voimavarojen oikea kohdentaminen ja yhteistyön (yhteisen työn) kehittäminen.

KemNet-projektin alaprojektit olivat seuraavat:

1. Mielenterveystyön kehittäminen, jonka tarkoituksena on ollut selvittää keminmaalaisten henkinen hyvinvointi/pahoinvointi ja siihen yhteydessä olevat tekijät palvelutarpeen hahmottamiseksi alue-väestövastuisen työn osana.
2. Alueellisen työn kehittäminen, jonka tavoitteena on ollut alueella työskentelevien työntekijöiden yhteistyön ja työskentelytapojen kehittäminen.

Toisena keskeisenä tavoitteena on ollut työelämän ja koulutuksen yhteistyön kehittäminen.

Keminmaan projektin ohjaajana on toiminut KemNet-projektiryhmä, johon kuului sosiaali- ja terveystoimen johdon ja työntekijöiden sekä kehittämistyössä mukana olevien oppilaitosten edustajat, Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiristä mielenterveystyön edustaja sekä projektityöntekijä joka on toiminut kokouksissa sihteerinä. SoTeKeKo-projektin päätyttyä heinäkuussa 1998 oppilaitosten edustus projektiryhmässä on ollut satunnaista. Projektiryhmä on kokoontunut keskimäärin kahdeksan kertaa vuodessa. Osallistujamäärä on vaihdellut, keskimäärin kokouksissa on ollut mukana 10 jäsentä.

3 TOTEUTUS

KemNet-projektin keskeisenä kehittämismenetelmänä on ollut koulutus. Muita menetelmiä ovat olleet kehittämissuunnitelmat, opiskelijoiden tutkimukset ja arviointi.

3.1 Koulutus

3.1.1 Verkostotyön koulutus

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusyksikkö järjesti Keminmaassa verkostotyön koulutuksen (kevät 1996 – kevät 1997) yhdessä Länsi-Lapin oppisopimustoimiston kanssa. Koulutuksen kohderyhmänä olivat kaikki Keminmaan kunnan sosiaali- ja terveystoimen työntekijät. Heistä 20 työntekijää muodostivat oppisopimuskoulutusryhmän, joka oli valittu avainhenkilöryhmäksi alue-väestövastuisen työn kehittämisessä. Koulutuksen tavoitteena oli perehdyttää koulutettavat verkostokeskeiseen ajatteluun ja työtapaan. Tavoitteena oli myös saada verkostotyöstä kehittämisväline alue-väestövastuiseen työhön.

Koulutus oli monimuotoista. Rungon muodostivat kaikille sosiaali- ja terveystoimen työntekijöille suunnatut teemaseminaaripäivät. Oppisopimuskoulutuksessa olleet työntekijät työstivät seminaarien pohjalta verkostokeskeistä toimintatapaa käytännön työhön soveltavia etätehtäviä. Näiden etätehtävien työstämiseksi oppisopimuskoulutuksessa olleet kokoontuivat työnohjaukseen (kaksi ryhmää) seminaaripäivien välillä.

Verkostotyön jatkoksi järjestettiin 19.5.1997 ja 24.11.1997 työseminaarityyppinen koulutus aluetyöryhmien jäsenille. Koulutuksessa käytiin läpi aluetyöryhmien senhetkistä tilannetta. Aluetyöryhmien jäseninä olivat sosiaali- ja terveystoimen henkilöiden lisäksi työntekijöitä mielenterveystoimistosta, seurakunnasta, koulutoimesta, nuorisotoimesta ja raittiustoimesta. 1.12.1997 järjestettiin vielä koko sosiaali- ja terveystoimen henkilöstölle tiedotustilaisuus aluetyöryhmien toiminnasta.

3.1.2 Moniammatillisten aluetyöryhmien työnkehittämiskoulutus

Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus toteutti aluetyöryhmille työnkehittämiskoulutusta 27.10.1998 – 20.1.1999. Koulutuksen tavoitteena oli ohjata aluetyöryhmät tutkimaan omaa työtään ja sen kautta kokeilemaan ja kehittämään uusia toimintamalleja ja yhteistoimintakäytäntöjä. Koulutuksen teoreettisena viitekehyksenä oli toiminnan teoria ja kehittävä työtutkimus. Koulutuksen sisältötarpeita kartoitettiin alustavasti ennen koulutusta KemNet-projektiryhmän kanssa käydyssä neuvottelussa sekä kaikille aluetyöryhmien jäsenille lähetetyn esikyselyn avulla. Toiminnan analyysien pohjalta näytti siltä, että aluetyöryhmien ja arkitoiminnassa toimivien työt olivat ajautuneet liiaksi erilleen toisistaan. Lisäksi sekä muilla työntekijöillä että väestöllä oli niukalti tietoa aluetyöstä.

Koulutus koostui viidestä kehittämispäivästä ja niiden välillä tehtävästä työskentelystä. Osallistujia oli yhteensä 29 henkilöä aluetyöryhmistä ja projektiryhmästä.

Koulutuksen aikana kokeiltiin uusia aluetyön välineitä. Niitä olivat parannettu kokouskäytäntö, toiminta myös kokousten ulkopuolella ja konkreettiset keinot kuvata ja arvioida paikallisia tarpeita (videoinnit, haastattelut, dokumenttien kerääminen esimerkiksi paikallisen koulun ongelmista).

3.2 Tutkimus

Keminmaan mielenterveystyön pohjaksi kartoitettiin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun Terveysalan koulutusyksikön ja Keminmaan ehkäisevän mielenterveystyön työryhmän yhteistyönä keminmaalaisten työikäisten henkistä hyvinvointia ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä (postikysely 10 prosentin otokselle työikäisistä) sekä nuorten ajatuksia henkisestä hyvinvoinnista (ainekirjoitus peruskoulun 9. luokilla).

Sosiaali- ja terveystoimen koko henkilöstölle järjestetyn verkostotyön koulutuksen yhteydessä tutkittiin koulutusprosessia sekä koulutuksen vaikutuksia työntekijöiden ajattelu- ja toimintatapoihin sekä yhteistyöhön, vanhustyöhön liittyvää yhteistyötä sekä kehitysvammaisten lasten perheiden kokemuksia palveluista ja yhteistyön toimivuudesta. Tutkimukset toteutti Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun Sosiaalialan yksikkö yhteistyössä Keminmaan sosiaali- ja terveystoimen kanssa.

3.3 Kehittämissuunnitelmat

3.3.1 Mielenterveystyön suunnitelma

Mielenterveystyön suunnitelman laatimista lähdettiin työstämään loppuvuodesta 1997 tutustumalla aiheeseen liittyviin opinnäytetöihin. Suunnitelman pohjana käytettiin opinnäytetöiden lisäksi työntekijöiden asiantuntemusta, aiheeseen liittyvää kirjallisuutta sekä kunnassa tehtyjä kartoituksia. Suunnitelmassa huomioitiin sekä mielenterveysongelmien hoito ja ehkäisy että henkisen hyvinvoinnin edistäminen ja olosuhteiden kehittäminen.

3.3.2 Alueellisen työn kehittämissuunnitelmat

Keminmaan kunnan jokaisella alueella on oma moniammatillinen aluetyöryhmänsä. Aluetyöryhmät tutustuivat alueeseensa, valitsivat toimintansa painopistealueet, laativat kehittämissuunnitelmat ja ryhtyivät toteuttamaan niitä. Kaikki kolme suunnitelmaa olivat valmiina vuoden 1998 lopulla. Suunnitelmat viivästyivät aikataulusta, työntekijät kokivat olevansa työssään tiukoilla ja he katsoivat jossain vaiheessa, että kehittämiseen jää yhä vähemmän aikaa. Aluetyöryhmien kokoukset toimivatkin alkuvaiheessa eräänlaisena työnohjausfoorumina.

Aluetyöryhmät päätyivät kaikki painottamaan kehittämistyössään nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia.

Projektin aikana kahdella alueella aluetyöryhmät käynnistivät koulunsa aloittaville lapsille, heidän vanhemmilleen ja opettajille leirin, joka ajoittui koulun aloittamisajankohtaan syksyllä. Yksi aluetyöryhmä on vienyt eteenpäin "Yhdessä elämään" –kasvatusprojektia, jonka tiimoilta on keskitytty kouluissa mm. koulukiusaamis-, näpistely- ja käytösteemoihin.

4. TULOKSET JA ARVIO PROJEKTISTA

Projektia on arvioitu haastattelujen, kyselyjen ja keskustelujen avulla. Projektityöntekijä haastatteli kesällä 1997 lähes kaikki silloin aluetyöryhmiin kuuluvat jäsenet. Keväällä 1998 tehtiin projektiryhmälle, verkostotyön suunnitteluryhmälle ja mielenterveystyön suunnitteluryhmälle arviointikysely. Sekä projektiryhmässä että aluetyöryhmissä on lisäksi käyty arviointikeskusteluja.

Konkreettisena tuloksena projektista ovat syntyneet opiskelijoiden tekemät tutkimukset, kolme aluetyöryhmien ja projektityöntekijän yhdessä tekemää kehittämissuunnitelmaa sekä ehkäisevän mielenterveystyön työryhmän ja projektityöntekijän yhteistyönä laatima mielenterveystyön suunnitelma.

Muutokset vievät aikaa ja vaativat työtä. Näin etenkin siirryttäessä yksilötyöstä tiimityöhön, jolloin kyseessä on perustavaa laatua oleva työkäytäntöjen ja kulttuurin muutos. Näin suuri muutos ei tapahdu itsestään eivätkä tiimityössä tarvittavat valmiudet myöskään kehity ilman työtä ja välineitä.

Koko projektin tavoitteet olivat melko yleisiä ja vaikeastikin mitattavia. Sen vuoksi niiden arvioiminenkin oli hankalaa. Tämän projektin kannalta ydinasia on ollut aluetyöryhmien ja mielenterveystyön kehittämisessä. Sitä kautta tulee myös hyöty kuntalaisille. Aluetyöryhmissä on projektin aikana opeteltu moniammatillista työtä ja mielenterveystyön kehittäminen on lähtemässä suunnitelman valmistuttua liikkeelle tehokkaammin.

Sosiaali- ja terveystoimen välinen yhteistyö lisääntyi monien mielestä projektin aikana. Myös yhteistyön laadun ja sisällön koettiin muuttuneen. Yleisimmin katsottiin yhdessä tekemisen lisääntyneen ja työntekijöiden rohkeuden yhteydenottoihin lisääntyneen. Uusina yhteistyömuotoina koettiin verkostokokoukset, uusien yhteistyötahojen löytyminen ja erilaiset projektit.

Koulutuksen ja työelämän välisen yhteistyön koettiin tutustumisen myötä helpottuneen ja tiivistyneen. Myöskin yhteistyön katsottiin konkretisoituneen. Uusina työtapoina mainittiin mm. opiskelijoiden osallistuminen työelämän kanssa yhteiseen koulutukseen ja työntekijöiden osallistuminen oppilaitoksien oppitunneille.

5. OPIT

Asukkaiden kanssa käytävään luontevaan vuorovaikutukseen pääsemisessä on vielä tekemistä niin asenne- kuin toiminnallisellakin tasolla. Keinojen löytäminen asukkaiden ja viranomaisten luontevaan yhteistoiminnallisuuteen pääsemiseksi vaatii jatkossa määrätietoista ja vahvaa työskentelyä asian eteenpäinviemiseksi. Tällä hetkellä kahdessa aluetyöryhmässä on mukana edustaja koulun vanhempainyhdistyksestä. Muutoin aluetyöryhmät ovat poikkihallinnollisia viranomaisryhmiä.

Aluetyöryhmät ovat saaneet koko projektin ajan koulutusta. Koulutukset ovat olleet hyviä ja vieneet asioita eteenpäin. Työnkehittämiskoulutus olisi mielestäni voinut olla hieman aikaisemmin, aluetyöryhmät olisivat edenneet ehkä rivakammin. Aluetyöryhmät ovat vakiinnuttaneet paikkansa. Ryhmien toiminta on ollut jonkin verran sisäänlämpiävää. Kaikkien aluetyöryhmien yhteisiä kokoontumisia ja yhteistyötä ryhmien välillä tarvitaan jatkossa lisää ja useammin. Aluetyöryhmien ja projektiryhmän jäsenet kertoivat työnkehittämiskoulutuksen yhteydessä kokemuksistaan:

• On opittu tuntemaan eri hallintokuntien ihmisiä ja sitä kautta toisten työtä

• Toisten aluetyöryhmien kuuleminen on rikastuttanut oman ryhmän työtä

• Kokonaisuudet hahmottuvat paremmin ja työskentely kokousten välillä on tärkeää

• On huomattu, että jatkuvuutta tarvitaan: tärkeää mitä kokousten välillä tapahtuu

• Rohkeus tarttua asioihin/ongelmiin on lisääntynyt

• On opittu yhteisvastuullisuutta

• On opittu kokoustekniikkaa ja tavoitteellisuutta

• Asiat ovat konkretisoituneet

• Aluetyöryhmien toiminta on kehittynyt paljon

• On opittu etenemään pienin askelin

• On saatu kokemusta kehittämistyöstä ja kokeiluista.

Yhteistyön kehittämiseksi esitettiin ideoita, joiden kohteena olivat mm. uudet projektit, yhteinen tulevaisuuden ennakointi, rohkea raja-aitojen ylittäminen, yhteinen tulevaisuuden visiointi ja resurssien tarkoituksenmukainen käyttö.

6. YHTEENVETO

Yhteisen tekemisen ilo syntyy sisäisestä motivaatiosta. Jokaisen henkilön on itse sitouduttava yhteisiin tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseen. Tiimityöskentelyn leviäminen organisaatiossa edellyttää tiimityön/ryhmätyön arvostusta ja tietoista päätöstä tiimien kehittämisestä. Tavoitteet kannattaa asettaa konkreettisiksi ja selviksi, jotta niitä voidaan mitata.