Olet sivulla: Etusivu « Ministeriö « Julkaisut « Monitori-lehti « Vanhat vuosikerrat « Monitori 4/2004 « Musliminaiset ja työelämä
Suomessa naisten osallistumista työelämään on pidetty tasa-arvon mittapuuna. Naisten panos on kuitenkin ollut käsite, jota on vaadittu joko enemmän tai vähemmän taloudellisen tilanteen mukaan. Jos taloudessa on ollut taantuma-aikoja, on esiintynyt painotuksia, joiden mukaan naisten pitäisi siirtyä kotiin, jotta työtä riittäisi kaikille - miehille. Taloudellisen nousun myötä taas naisia on tasa-arvon nimissä kehotettu töihin.
Yleinen tendenssi kuitenkin on, että naisten tulee osallistua työelämään. Tämän vuoksi kotona oleva äiti kokee, ettei hän ole yhteiskunnallisesti mitään. Häntä kohtaavat monet paineet vähättelyineen. Tämä siitä huolimatta, että kasvatusasiantuntijat ovat tuoneet esiin lapsen oikeuden äitiin, ja että työelämä ei vielä kovin paljon perheen mukaan jousta, pikemminkin päinvastoin.
Yhteiskunnallisesti ollaan huolissaan musliminaisista ja heidän mukanaolostaan työelämässä. Miksi he ovat kotona, sillä heidänhän pitäisi kotoutua ja oppia kieli? Eivätkö aviomiehet salli työntekoa vai kieltääkö uskonto sen?
Miksi siis moni musliminainen on kotona? Vastaus on paljon monisyisempi kuin voisi kuvitella. Islam sallii naisten työssäkäynnin samoin ehdoin kuin miesten; sellaiset työt, joissa ollaan alkoholin kanssa tekemisissä eivät sovi muslimeille. Islamin mukaan naisella on kuitenkin oikeus olla halutessaan kotona, sillä myös työ kotona on työtä. Koraani ei esitä rajoituksia edes lastenhoitajan hankkimiselle. Muslimimaissa koulutettujen naisten mahdollisuudet osallistua työelämään jopa pienten lasten äiteinä toteutuvatkin joko lastenhoitajan tai sukulaisnaisten avulla.
Musliminainen Suomessa on kotona monesta syystä. Osa ei halua töihin, koska lapset ovat pieniä. Toisilla ei ole sopivaa koulutusta tai kielitaitoa, että saisi mielekästä työtä. Toisaalta taloudellinen tilanne saattaa ajaa töihin nekin naiset, jotka muuten mielellään olisivat kotona. On myös aviomiehiä, jotka toivovat vaimonsa olevan kotona ja asia on ehkä sovittu jo ennen avioliittoa.
Mutta eniten naisia työntää kodin helmoihin suomalainen työelämä.
Musliminaisen uskonnollinen velvollisuus on pukeutua hijabiin, joka nykykielessä tarkoittaa huivia ja pitkiä väljiä vaatteita. Eri kulttuureissa näiden rajojen mukainen pukeutuminen on hyvin erilaista: arabimaissa abaya, Iranissa chador ja Pakistanissa shalwar khamis (tunika ja housut). On myös musliminaisia, jotka syystä tai toisesta eivät pukeudu hijabiin.
Musliminaisilla ei ole mitään univormua, joten myös uskonnollinen pukeutuminen on joustava, jos työ niin vaatii. Huivin voi kietoa kaulan ympärille, jos sen liepeet ovat tiellä, ja sairaalassa musliminainen voi käyttää työhuivia, jonka hän vaihtaa päälleen työhön saapuessaan ja illalla sen taas voi laittaa pesuun. Huivi ei ole yleensä esteenä työn laadun vuoksi, vaan esteenä ovat sen sijaan monet työnantajat.
Työtä hakevat musliminaiset kertovat jatkuvasti kokemuksistaan, joiden mukaan huivi on ollut este työnsaannille. Laki kieltää uskontoon perustuvan syrjinnän, mutta arkitodellisuus on toista. On useita tapauksia, joissa työnantaja on suoraan sanonut, että työpaikalla ei voi käyttää huivia, vaikka nainen tuntee alansa ja tietää, ettei työn laatu sitä estä. Monet tapaukset ovat olleet epäsuoraa syrjintää. Työnantaja on vedonnut soveltuvuustestiin, jolloin on vaikea osoittaa toteen, että kyse onkin uskonnollisesta syrjinnästä. Naiset ovat kokeneet, että syynä on ollut huivi, ja yleensä koetun syrjinnän takana on todellista syrjintää. Joskus on jopa vaikea osoittaa toteen, että on ollut pätevin. Syrjintäkokemukset myös masentavat eikä moni nainen jaksa lähteä tappelemaan.
Kun työtä ei löydy, on elämästä tehtävä toisin tavoin mielekästä. Kotona ollessa perheenlisäyksen hankkiminen on usean musliminaisen ratkaisu tilanteeseen. Musliminaisena hän aina tietää, että hänellä on kotonaoloon oikeus ja hänen työnsä on arvokasta.
Jokunen vuosi kuluu ja nuorin lapsi täyttää kolme vuotta. Työelämään tulisi siirtyä. Ja mikä onkaan taas edessä? Kuka ottaisi töihin huivia käyttävän naisen? Entä toive työn ja perheen yhdistämisestä osa-aikatyön avulla? Vielä pienemmät mahdollisuudet. Noidankehä on valmis.
Tulostettava versio