Näin toteaa työelämän hyvinvointikysymyksiä, kuten työstressiä ja työuupumusta, työn epävarmuutta ja työn ja perheen yhteensovittamista tutkiva professori Ulla Kinnunen. Samalla hän muistuttaa tutkimuksissa ilmenneen, että työn ja perheen yhteensovittaminen ei ole pelkästään ristiriitojen sävyttämää.

– Elämänalueiden välillä tapahtuu myös myönteistä vuorovaikutusta. Varsin monet kertovat myös näistä myönteisistä ilmiöistä. Esimerkiksi työssä ja perheessä oppii taitoja, joita voi hyödyntää toisella elämänalueella. Tyytyväisyys yhdellä elämänalueella siirtyy toiselle, Kinnunen sanoo.

– Tampereen yliopiston psykologian laitoksella työskentelevä Ulla Kinnunen määrittelee tehtäväpiirikseen työ- ja organisaatiopsykologian.

– Tässä tutkitaan ihmistä työssä ja ihmisten käyttäytymistä työyhteisössä ja organisaatiossa. Tutkimus etsii vastauksia kysymyksiin, miten ihmiset tekevät työtehtävänsä, miten ihmiset käyttäytyvät ryhmässä, hän tarkentaa.

Työn vai kodin vaatimukset?

Kinnunen tarkastelee työn ja perheen ristiriitoja yksilön, perheen ja organisaation näkökulmasta.

– Näillä ristiriidoilla tarkoitan sitä, että työn ja perheen asettamat vaatimukset ovat joiltakin osin ristiriidassa keskenään.

– Vaatimukset voivat liittyä aikaan, esimerkiksi työ voi viedä aikaa, jonka haluaisi olla perheen parissa. Kyse voi olla tilanteesta, jossa olisi jäätävä ylitöihin, mutta samanaikaisesti lapsi olisi haettava hoidosta. Kyse voi olla myös siitä, että lapsi on sairaana, minkä vuoksi olisi jäätävä kotiin hoitamaan lasta, vaikka töissä on tuona päivänä tärkeä neuvottelu.

– Vaatimukset voivat liittyä myös kuormitukseen. Toinen elämänalue kuormittaa siinä määrin, ettei voimia ja energiaa jää toiselle. Esimerkiksi työ voi olla niin vaativaa, ettei kotona enää jaksa osallistua kotiin liittyvien velvollisuuksien hoitoon. Toki voi olla toisinkin päin; perhe-elämä vie voimat ja työhön ei jaksa enää panostaa.

– Kolmantena ristiriitatyyppinä Kinnunen mainitsee käyttäytymisen.

– Koska työ ja perhe elämänalueina vaativat jossain määrin erilaista käyttäytymistä, voi esimerkiksi työrooli ”jäädä päälle” ja aiheuttaa ongelmia kotona, esimerkiksi käyttäytymistä johtajan tavoin kotona.

Työn vaatimukset vahvemmat?

– Työstä perheeseen suuntautuvat ristiriidat ovat huomattavasti yleisempiä. Tutkimuksissamme 40–60 prosenttia tutkittavista on kertonut ilmenevän työstä perheeseen suuntautuvaa ristiriitaa, kun ristiriitaa perheestä työhön on raportoinut alle 10 prosenttia.

Kinnusen mukaan vastaava trendi on havaittu myös muissa maissa.

– Sitä on selitetty työn ja perheen rajapintojen erilaisella läpäisevyydellä. Perheen rajapinta on läpäisevämpi kuin työn.

Ilmiötä selittää hänen mukaansa myös työpaikoilla ja yleisemminkin yhteiskunnassamme vallitseva kulttuuri; hyvä työntekijä hoitaa työnsä vaikka perhe-elämän kustannuksella.

Naisten ongelma?

Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymys leimataan usein naisten ongelmaksi. Ulla Kinnunen näkee tämän seurauksena siitä, että naiset ovat yhä enemmän tulleet mukaan työelämään.

– Vielä tänäkin päivänä naiset ovat aktiivisempia työn ja perheen yhteen sovittajia käytännössä. Naiset käyttävät enemmän yhteensovittamista helpottamaan luotuja keinoja, kuten työajan lyhentämistä ja perhevapaita. Lapsen sairastuessa he jäävät miehiä useammin hoitamaan lasta kotiin.

Kuitenkin, kun on kysytty edellä mainittuja työn ja perheen ristiriitoja naisilta ja miehiltä, sukupuolieroja ei useimmiten ole ollut.

– Naiset ja miehet ovat siis tutkimuksissamme ”valittaneet” niistä yhtä usein. Tämä on tullut esiin muissakin, erityisesti suomalaisissa tutkimuksissa.

– Ainoa poikkeus, minkä olemme havainneet on se, että ylemmissä toimihenkilöissä naiset ovat kokeneet työstä perheeseen ristiriitaa useammin kuin ylemmät toimihenkilömiehet. Tämä viittaa siihen, että vaativa työ ja perhe –yhtälö on edelleenkin naisille problemaattisempi kuin miehille.

Lapsiperheiden ongelma?

Työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat liitetään erittäin kiinteästi lapsiperheisiin ja erityisesti perheisiin, joissa on pieniä lapsia. Kinnusen mukaan  näkemyksestä on esitetty kritiikkiä.

– On totta, että elämänkaaren eri vaiheissa voi kohdata työn ja perheen välisiä ristiriitoja, esimerkiksi ikääntyvien vanhempien hoito voi niitä aiheuttaa.

– Se tiedetään, että vanhemmat haluaisivat työaikoihin toisaalta säännöllisyyttä ja ennustettavuutta, mutta myös joustavuutta ja itsesäätelyä. Toivomus on myös, että saisi enemmän mahdollisuuksia vaihdella työajan pituutta oman elämäntilanteen mukaan.

Suomessa on käytössä mahdollisuus vanhempainvapaaseen ja lyhennettyyn työaikaan lasten ollessa pieniä. Mutta esimerkiksi osa-aikatyö, joka voisi helpottaa työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmia, on Kinnusen mukaan edelleen harvinaista verrattuna moniin muihin maihin.

Ratkaisuja työaikajärjestelyistä?

Ulla Kinnunen näkee, että mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihin olisi eräs ratkaisu. Hän viittaa Leena Ala-Mursulan väitöstyöhön, jossa ilmeni, mahdollisuus työaikojen säätelyyn ennusti etenkin naisilla hyvää terveyttä, vähäistä psyykkistä rasittuneisuutta ja vähäisiä (yli 3 päivän) poissaoloja.

– Vähäisemmät työn ja perheen ristiriidat voisivat toimia välittävänä mekanismina. Toisin sanoen, jos on työajan säätelymahdollisuuksia, kokee vähemmän ristiriitoja, mikä puolestaan näkyy vähempänä rasittuneisuutena ja parempana koettuna terveytenä.

Perheystävällinen ympäristö?

Perheystävällinen organisaatiokulttuuri vähentää ristiriitojen kokemista. Tällaisessa työpaikassa työntekijä nähdään ihmisenä, jolla on muutakin elämää kuin työelämä.

– Olennaista on, miten esimiehet käyttäytyvät. Kun tutkimme johtotehtävissä toimivia, havaitsimme, että esimiehen tuki ja ymmärrys perheasioissa oli erityisen tärkeä miesjohtajien kohdalla. Mitä ymmärtäväisemmäksi esimies arvioitiin, sitä vähemmän koettiin työstä perheeseen ja perheestä työhön suuntautuvia ristiriitoja.

Kun Kinnuselta tiedustelee ratkaisuja työn ja perhe-elämän ristiriitoihin, hän sanoo, että tarvitaan yhteiskunnan toimia, toimivia rakenteita ja työpaikkatasoisia toimia, myönteistä asennetta, esimerkiksi perhemyönteisyyttä.

– Viime kädessä on kyse yksilöistä ja perheistä ja heidän tekemistään valinnoista. Olisi hyvä, jos olisi erilaisia mahdollisuuksia, joista perheet voisivat valita.

Teksti. Sinikka Raivio
Kuva: Ulla Kinnusen arkisto