Tiivistelmä

Martti Kairinen, Seppo Koskinen, Ahti Laitinen, Jukka Niemelä, Heikki Uhmavaara
Työelämän muutossuunnat. Työsopimuslain seurantatutkimuksen 1 osaraportti.
TYÖPOLIITTINEN TUTKIMUS 252. Työministeriö 2003.  Helsinki 2003.
ISBN 0787-9458
ISSN 951-735-806-7

Raportti on työsopimuslain seurantatutkimuksen 1. osa, jossa selvitetään niitä keskeisiä muutossuuntauksia, jotka ovat merkityksellisiä työoikeuden ja vuonna 2001 säädetyn työsopimuslain näkökulmasta. Suomen palkansaajista noin 1,7 miljoonaa työskentelee työsopimuslain piiriin kuuluvassa työsuhteessa. Tutkittuja ns. megatrendejä ovat palvelutyövaltaistuminen, tietoyhteiskunnallistuminen, työntekomuotojen epätyypillistyminen, työelämän toimijoiden välinen verkottuminen, toimintatapojen joustavoituminen sekä työelämän kansainvälistyminen ja globalisaatio.

Työelämä palveluvaltaistuu, kun pääosa työllisistä tekee nykyisin palvelutyötä ja enemmistö palkansaajista voidaan jäsentää toimihenkilöiksi. Kaksi kolmannesta työllisistä on työssään tekemisissä informaatioteknologian kanssa.Tietoyhteiskunnallistumisen seurauksena informaatioammateissa työskentelevien määrä kasvaa jatkuvasti. Vakinainen ja kokoaikainen palvelussuhde on noin 75 prosentilla palkansaajista, mutta huomattava osa työllisistä työskentelee etenkin määräaikaisissa tai osa-aikaisissa palvelussuhteissa. Työntekomuotojen epätyypillistymiseen saattaa liittyä erivertaisuutta suhteessa vakinaisiin ja kokoaikaisiin työntekijöihin. Myös työnantajina toimivien asemat voivat olla normaalista poikkeavia eli epätyypillisiä.

Työelämän verkottumissuuntaus taas merkitsee usean eri subjektin välistä pitkäkestoista yhteistyötä. On syntynyt yritysverkkoja, toimialaverkkoja, kaupallisia verkkoja ja henkilöverkkoja, joissa osallistujien väliset linkit ja vuorovaikutukset lisääntyvät ja toimintatavat joustavoituvat. Suuntaukselle on ominaista henkilöstön monitaitoisuus, työnkierto, osaaminen, tulospalkkausjärjestelmät, joustavat työajat, tiimi- ja ryhmätyöt, matalat hierarkiat ja autonomisuus työssä. Henkilöstön osaamis-, muutosvalmius- ja sitoutumisvaatimukset kasvavat. Arviolta noin viidennes palkansaajista työskentelee ns. proaktiivisen kulttuurin yrityksissä.

Kansainvälistymissuuntauksen seurauksena ulkomaalaisten yritysten osuus Suomen työpaikoista on kymmenesosa eli lähes 140 000, kun taas suomalaiset yritykset työllistävät ulkomailla, pääosin muissa EU-maissa, noin kaksinkertaisen määrän ihmisiä. Maahanmuuttajia tulee enemmän kuin täältä lähdetään ulkomaille, paitsi korkeasti koulutetun työvoiman osalta. Globalisaatio taas on kansainvälistymisen pisimmälle kehittynein muoto. Se merkitsee eri maiden lisääntyvää keskinäisriippuvuutta ja näkyy ihmisten, tavaroiden, palveluiden, teknologian ja pääoman liikkumisena aikaisempaa laajemmin ja nopeammin yli rajojen.

Raporttiin sisältyvissä artikkeleissa on pohdittu näiden muutossuuntien herättämiä kysymyksiä. On arvioitu, että uusi työsopimuslaki ei juurikaan edistä mainittujen megatrendien edellyttämien uusien ja joustavien toimintatapojen kehittymistä, mutta toisaalta ei myöskään estä sitä. Etenkin paikallista sopimista ja osallistumisjärjestelmiä koskevat työoikeuden normit antavat mahdollisuuksia sopeutua muutossuuntiin. Uudet toimintatavat lisäävät henkilöstön osaamis-, muutosvalmius- ja sitoutumisvaatimuksia sekä erilaisuutta työnantajien ja työntekijöiden asemissa. Normaalista poikkeavat työntekijä- ja työnantaja-asemat on työsopimuslaissa otettu huomioon osittain. Varsinkin verkottumiseen perustuvaan toimintatapaan liittyy sellaisia kysymyksiä, joiden osalta olisi selvitettävä lainsäädännöllisen normiohjauksen tarve.

Asiasanat: työsopimuslaki, työelämän muutossuuntaus, palvelutyö, tietoyhteiskunta, epätyypillinen palvelussuhde, verkottuminen, joustavat toimintatavat, kansainvälistyminen, globalisaatio.