Työelämän laadun ja turvallisuuden kehittäminen takaavat sen, että ihmiset jaksavat myös vanhempina työelämässä. Osa-aikaista työtä tulee tarjota niille, jotka sitä haluavat ja kokoaikaista, turvallista työtä sitä tarvitseville. Pitkällä tähtäyksellä viisaasti ajatteleva yritys ei irtisano ns. hiljaista tietoa, sanoi työministeri Tarja Filatov keskiviikkona PAM:in ja Kaupan Työnantajaliiton seminaarissa Helsingissä.

Palvelualoilla ja kaupalla sen suurimpana toimialana on suuri vastuu ja rooli näissä työllisyystalkoissa. Sen on pystyttävä toisaalta tekemään alasta sellainen, että se houkuttelee nuoria työntekijöitä alalle ja pystyttävä pitämään myös kiinni osaavista työssä olevista työntekijöistään.  Työtehtävien on silloin oltava mielenkiintoisia, haasteellisia ja vaihtelevia. Osa-aikaisuus voi olla alalle houkutteleva tekijä vain silloin, kun työntekijä itse haluaa osa-aikaista työtä. Muille pitäisi pystyä tarjoamaan turvallista jatkuvaa kokoaikaista työtä. Tähän työhön tarvitaan niin liikkeenjohdon kuin työntekijöidenkin luovuutta, vetosi Filatov.

Koko ajan koveneva kansainvälinen kilpailu edellyttää luonnollisesti kilpailukykyistä organisaatiota. Mutta pysähtyneisyyttä osoittaa pikemminkin irtisanomisten avulla tehtävät rajut korjausliikkeet kuin se, että meillä on ollut toimivat työmarkkinarakenteet.

Henkilökohtaiseen palveluun tukeutuva yritys, mitä kauppakin on, ei voi rakentaa kestävää kehitystään sen varaan, että se suuryksiköihin siirtymisen myötä vain vähentää palveluaan. Itsepalvelu ei korvaa palvelua eikä kone ihmistä palvelutapahtumassa. Palvelu on mitä suurimmassa määrin myös tunnekokemus. Jos palvelusta jää huono maku, se ei voi olla vaikuttamatta siihen, haluanko asioida kyseisen yrityksen kanssa seuraavalla kerralla.

Meillä on yhteiskunnassa vahva usko siihen, että kansalaisten hyvinvointi kasvaa jatkossakin. Vaurauden lisääntyminen johtaa palvelujen käytön lisäämiseen ja toisaalta myös laatuvaatimusten kasvuun.

Filatov on vakuuttunut, että kuluttajien tietoisuuden lisääntyminen, ymmärrys sosiaalisesta vastuusta ja ympäristöstä ovat jatkossa keskeisiä tekijöitä, kun kuluttajat ratkaisevat sen, mitä ostavat ja mistä. Itsepalvelu ja halpa hinta menestystekijöinä voivat silloin olla menneen maailman kilpailuvaltteja. Toistaiseksi tämä on näkynyt vasta kuluttajien toiveina ei niinkään käyttäytymisenä todellisessa ostotilanteessa. Unelmilla on kuitenkin taipumus toteutua jollakin aikavälillä.

Kauppa kuten muutkin yrittäjät ovat viestineet viime aikoina voimakkaasti yrittämisen edellytysten kohentamisesta. Erityisesti työvoimavaltaisten palvelualojen työvoimakustannusten alentamista on vaadittu yhteiskunnalta. Julkisuudessa eniten on ollut esillä ns. Holmin ja Vihriälän malli. Erilaisten tukimallien ongelma tahtoo vain olla siinä, että yritysten ensisijaiseksi tavoitteeksi terveen liiketoiminnan edistämisen sijaan tuleekin yrityksen sopeuttaminen optimaalisen tuen saamiseksi.  Filatovin mielestä on sinänsä kannatettavaa, että kokeillaan kohdennetusti ja rajattuna aikana erilaisia työvoimakustannusten alentamiskeinoja, joilla  työllisyyttä voidaan edistää, mutta kestäviä tuloksia ei yleensä näin saada aikaan.

Suomalaisen yhteiskunnan suuri haaste tulee olemaan työvoiman saatavuus, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Tähän sisältyy myös pelko suomalaisesta tragediasta. Meillä voi olla samaan aikaan ankara työvoimapula ja edelleen korkeana pysyvä työttömyys. Tästä työttömyydestä osa on rakenteellista, mutta osa on sellaista, jolle on vielä paljon tehtävissä. Pitkäaikaistyöttömät on saatava uudelleen työmarkkinoille. Sitä ei tehdä toimeentuloa leikkaamalla, vaan kuntouttamalla nämä ihmiset ensin työhön kykeneviksi ja kouluttamalla heidät sitten työhön osaaviksi. Siksi on suorastaan edesvastuutonta kalastella poliittisia irtopisteitä vaatimalla matalapalkkaisten työn sivukustannusten leikkaamisen rahoittamista niillä varoilla, joita suunnataan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.

- - - - - - - - - -
Työministeriön viestintä, puh. (09) 16006