Työaikalaki ja nykyiset työehtosopimukset antavat laajat mahdollisuudet räätälöidä työaikajärjestelyt työpaikkatasolla. Parhaimmillaan työpaikkakohtaisilla työaikakäytännöillä on  onnistuttu lisäämään yrityksen kannattavuutta sekä henkilöstön hyvinvointia, todettiin tiistaina julkaistussa tutkimuksessa Vastavuoroisuus on valttia.

Uusi tutkimus kartoittaa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia ja rohkaisee työpaikkoja niiden käyttämiseen. Se sisältää lisäksi kuvaukset 26 työpaikan monipuolisista työaikamalleista. Kaavamaisia ratkaisuja ei ole, sillä onnistunut joustava työaikajärjestely edellyttää yhteistoimintaa ja omien paikallisten lähtökohtien huomioimista.

   Kun työaikahankkeeseen yhdistyy muu työyhteisön kehittäminen, saavutetaan usein paras   lopputulos. Esimerkkinä onnistuneesta työaikakäytännöstä tutkimus esittelee kausiluonteisen työn järjestelyt vene- ja polkupyörätehtaalla. Vastapainona kevään sesonkiajan uurastukselle vakinainen henkilökunta on välttynyt irtisanomisilta ja hiljaisempien aikojen lomautuksilta sekä saanut syyskaudella lisätunnit vapaana. Yksityisellä palvelualalla tehdään vakuutusyhtiöissä esimerkiksi maanantaisin pidempiä työpäiviä viikonlopun vahinkoilmoitusten käsittelemiseksi. Käytäntö sallii lyhyemmät työpäivät loppuviikosta. Vartiointi- ja kiinteistöalalla tehdään pitkiä työvuoroja, mutta huokoista työpäivää, jonka aikana tehtävät ja paikka vaihtelevat. Pitkät työvuorot ovat mahdollisia, kun työpäivä tarjoaa vaihtelevuutta.

Työaikapankin ideana on, että kerätään plus- tai miinussaldoja, jotka siten tasataan tietyn ajanjakson aikana. Työpaikkojen kokemuksista on opittu se, että tasoitusjakson on oltava tarpeeksi pitkä, mielellään yksi vuosi. Tutkimuksen mukaan työaikaan liittyy symbolinen ulottuvuus: usein osa henkilöstöstä kokee jatkuvat plussaldot merkiksi omasta korvaamattomuudestaan ja tarpeellisuudestaan.

Vaikka liukuvat työajat edistävät usein työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, voi esimerkiksi lastenhoito rajoittaa työpäivien liu’uttamista. Mahdollisuus lyhentää työpäivän pituutta ei tunnu riittävältä korvaukselta. Sisään tehtyjen tuntien korvauksena perheelliset arvostavatkin mahdollisuutta kokonaisten vapaapäivien pitämiseen.

Toimivat työaikajärjestelyt edellyttävät sallivaa asennetta niin joustomahdollisuuksien yksilölliseen käyttöön kuin niiden käyttämättä jättämiseen. Työaikoihin sisältyy työsuojelullinen näkökulma. Mikäli töitä joudutaan tekemään jatkuvasti yli mitoitettujen tuntimäärien, tulisi selvittää syyt töiden kasautumiseen. Toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi ovat työnjaon muuttaminen, työtehtävien priorisoiminen tai lisäresurssien hankkiminen. Työaikajoustoja ei tulisi käyttää toimipaikoilla kroonisen työvoimapulan ratkaisuna.

Tutkimuksen mukaan työaikajohtamiselle on kysyntää esimerkiksi tietointensiivisissä organisaatioissa. Tietotyöntekijät tekevät usein niin kutsuttua tarveohjautuvaa työaikaa, jossa raja työ- ja vapaa-ajan välillä helposti hämärtyy ja työntekijä kokee riittämättömyyttä. Jos vastuu työajoista sysätään työntekijälle, työuupumus pääsee kehittymään kaikessa rauhassa. Tällöin osa henkilöstöstä väistämättä väsyy niin, että palaa loppuun.

Tutkimus perustuu tulopoliittiseen sopimukseen 2001-2002 ja sen on rahoittanut Työssä jaksamisen ohjelma. Päätutkijoina olivat Heikki Uhmavaara Turun yliopistosta ja Pertti Jokivuori Jyväskylän yliopistosta.
- - - - - -
Työministeriön viestintä/ Perttu Saralampi/ (09) 16006

Lisätietoja: Projektijohtaja Tuulikki Petäjäniemi/(09) 1604 9209, tuulikki.petajaniemi@mol.fi

Tutkimus löytyy osoitteesta http://www.mol.fi/jaksamisohjelma/tutkimukset/index.htm
tiistaina 27.5.2003 iltapäivästä lähtien.