Uusi vuosilomalaki parantaa määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevien vuosilomaetuuksia sekä tuo loman ajankohtaan väljyyttä. Lakiesityksen toteutuminen turvaisi kaikille palkallisen vuosiloman sekä parantaisi työn ja perheen yhteensovittamista. Lomaoikeuksia turvattaisiin myös pitkien sairauspoissaolojen ja lomautusten ajalta. Valtioneuvosto hyväksyi torstaina 11.11.2004 vuosilomalakiesityksen, joka on tarkoitus antaa eduskunnalle tasavallan presidentin esittelyssä perjantaina.

Uutta vuosilomalakia olisi tarkoitus soveltaa kaikkeen sekä työsuhteessa että virkasuhteessa tehtävään työhön. Lakiesityksen mukaan vuosiloman pituus määräytyisi samojen periaatteiden pohjalta kuin voimassa olevassa vuosilomalaissa. Lomaa ansaittaisiin kuten ennenkin työsuhteen kestosta riippuen joko 2 tai 2,5 päivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Lomaa ansaittaisiin joko 14 päivän tai 35 tunnin säännön mukaan. 14 päivän säännön piiriin kuuluvat työntekijät, jotka sopimuksen mukaan tekevät työtä kaikkina kuukausina vähintään 14 päivänä. 35 tunnin sääntö koskisi niitä työntekijöitä, jotka tekevät työtä kuukaudessa alle 14 päivää, mutta vähintään 35 tuntia.

Osa-aikaisten työntekijöiden asemaa parantaisi se, että nykylaista poiketen työssäolon veroista aikaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin sellaisenaan myös 35 tunnin säännön piirissä oleviin. Se tarkoittaa, että osa-aikaisia 35 tunnin säännön piirissä olevia kohdeltaisiin muun muassa sairauspoissaolo- ja lomautustilanteissa samalla tavoin kuin kokoaikaisia työntekijöitä.

Tällä hetkellä ilman lomaa jäävien tilannetta ehdotetaan parannettavaksi siten, että heillä olisi oikeus lomaa vastaavaan vapaaseen. Vapaata voisi saada kaksi arkipäivää työssäolokuukaudelta. Vuoden jatkuneessa työsuhteessa työntekijällä olisi oikeus neljän viikon pituiseen vapaaseen, jonka ajalta hänelle maksettaisiin lomakorvaus. Tämä koskisi myös kotityöntekijöitä ja työnantajan perheenjäseniä, mikäli työnantajan palveluksessa ei ole muita työntekijöitä. Nykyisellään heille ei kerry lomaa näiltä ajanjaksoilta.

Oikeus vapaan pitämiseen olisi myös työntekijällä, joka on tehnyt työtä samalle työnantajalle toistuvien, enintään lyhytaikaisin keskeytyksin jatkuvien määräaikaisten työsopimusten perusteella. Tällöin vapaan enimmäispituus määräytyisi samoin kuin vuosiloman pituus. Säännös turvaisi edellä tarkoitetuille määräaikaisille työntekijöille oikeuden työstä vapautukseen samalla tavoin kuin vakinaisessa työssä oleville.

Viikko- ja kuukausipalkkaisen työntekijän sekä 14 päivän säännön piirissä olevan tuntipalkkaisen työntekijän lomapalkka määräytyisi pitkälti samalla tavoin kuin voimassa olevassa laissa. 35 tunnin säännön piirissä olevien tuntipalkkaisten työntekijöiden lomapalkka määräytyisi prosentuaalisesti lomanmääräytymisvuoden palkoista.

Esitykseen liittyvä merkittävä parannus on se, että 35 tunnin säännön piiriin kuuluvan tuntipalkkaisen työntekijän lomapalkkapohjaan lisättäisiin laskennallisesti sellaiselta poissaoloajalta saamatta jäänyt palkka, joka johtuu äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta sekä tilapäisestä hoitovapaasta ja pakottavasta perhesyystä johtuvasta poissaolosta. Laskennallisesti otettaisiin huomioon myös sairaus- ja kuntoutuspoissaolon ajalta sekä lomautusajalta saamatta jäänyt palkka laissa säädettyyn määrään saakka.

Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien asemaa parantaisi myös mahdollisuus sopia siitä, että peräkkäisissä määräaikaisissa työsuhteissa vuosilomaetuuksia ei maksettaisi lomakorvauksena määräaikaisen työsuhteen päättyessä, vaan lomaetuus voitaisiin siirtää pidettäväksi seuraavassa työsuhteessa.

Loman ajankohtaan lisää väljyyttä

Työnantaja saisi esityksen mukaan määrätä loman ajankohdan kuten nykyisessäkin lainsäädännössä. Vuosilomasta 24 päivää olisi sijoitettava lomakaudelle. Sen ylittävä osa olisi annettava seuraavan lomakauden alkuun mennessä. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuuksia sopia loman sijoittamisesta. Työnantaja ja työntekijä voisivat sopia, että vuosilomasta 12 päivää ylittävä osa voitaisiin pitää vielä seuraavana lomakautena. Loman säästömahdollisuuksia muutoinkin lisättäisiin niin, että työnantaja ja työntekijä voisivat sopia 18 päivää ylittävän loman osan pitämisestä myöhemmin säästövapaana. Työntekijällä olisi edelleen oikeus säästää 24 päivää ylittävä loman osa.

Työntekijän aloitteesta työntekijä ja työnantaja voisivat sopia 24 arkipäivää ylittävän loman osan pitämisestä lyhennettynä työaikana esimerkiksi siten, että viikon kokoaikatyö tehdään kahden viikon kuluessa puolittamalla päivittäinen työaika. Tämä voi helpottaa muun muassa pienten koululaisten vanhempien tilannetta.

Uudistunut laki laajentaisi mahdollisuuksia poiketa valtakunnallisilla työehtosopimuksilla lain pakottavista säännöksistä. Voimassa olevassa vuosilomalaissa sovittaviksi säädettyjen asioiden lisäksi valtakunnalliset työnantaja- ja työntekijäyhdistykset voisivat eräin rajoituksin sopia muun muassa työssäolon veroisesta ajasta. Edellytyksenä olisi, että sovittu järjestely turvaa työntekijöille lakimääräiset vuosilomat. Sääntö mahdollistaisi alakohtaisten erityispiirteiden huomioon ottamisen lomajärjestelyjä sovittaessa.

Uusi vuosilomalaki korvaisi vuoden 1973 vuosilomalain ja virkamiesten vuosilomasäädökset. Laki on kirjoitettu vastaamaan nykylainsäädännön vaatimuksia ja siinä otetaan huomioon Euroopan yhteisön lainsäädäntö.

Uusi vuosilomalaki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.4.2005.
- - - - - - - - - - - - - -

Lisätietoja:
Lainsäädäntöneuvos Tarja Kröger, puh. (09) 1604 8932 tai tarja.kroger@mol.fi

Tiedottaja Anja Kolehmainen, puh. (09) 1604 8043
Työministeriön viestintä/puh. (09) 16001