Helsingin Sanomissa ilmestyi tänään maanantaina 9.8. ylijohtaja Anne    Brunilan haastattelu, jota on laajalti referoitu. Haastattelun ja sen referointien pääpaino sisältää virheitä ja väärinymmärryksiä, jotka työministeriön kansliapäällikkö Markku Wallin haluaa korjata sen välttämiseksi, että ne jäisivät elämään syksyn tulopoliittisten neuvottelujen aiheita julkisuudessa käsiteltäessä.

Haastattelu antaa ymmärtää, että Suomessa työttömyysturvaoikeuden voisi uudistaa  työvoimakoulutuksella. Näinhän ei ole – työttömän työvoimapoliittinen koulutus ei kerrytä oikeutta työttömyysturvaan. Sen sijaan on kyllä niin, että työvoimakoulutuksessa oloaika ei kuluta työttömyysturvapäiviä ja saattaa näin joissain tapauksissa pidentää työttömyyden kokonaisaikaa, jos koulutus ei johda työllistymiseen. Tehdyssä tutkimuksessa vastaajat katsoivat, että koulutukseen hakeutumiselle ei ollut merkitystä sillä, että työttömyyspäivät eivät koulutuksen aikana kulu. Sen sijaan erittäin tärkeäksi nähtiin halu uuden oppimiseen.

Jos koulutukseen hakeuduttaisiin sen vuoksi, että työttömyysaikaa halutaan pitkittää, muodostuisi hakemuksissa piikki niiden kohdalla, joilla 500 päivän (noin 104 viikon) raja on tulossa täyteen. Kuitenkin 93 % hakemuksista tulee ennen 75 viikkoa ja vain kolme prosenttia 75 ja 104 viikon välillä (sekä noin neljä prosenttia tämän jälkeen).

Tanskan malliin on viime aikoina viitattu usein korkeaan työllisyyteen johtavana työllisyyspolitiikkana. Näyttää siltä, kuten Brunilankin haastattelussa, että kokonaisuudesta poimitaan helposti jokin yksittäinen osa, kun pitäisi katsoa kokonaisuutta. Tanskalle on ollut tärkeää matala irtisanomissuoja, jonka järkevyyden palkkojenkin näkökulmasta on ymmärtänyt myös ay-liike. Sen vastapainona on erittäin korkea työttömyysturva (80% työttömyyttä edeltäneestä ansiotasosta (Suomessa nyt noin 55%)ja kesto periaatteessa loputon). Korkean turvan haitalliset vaikutukset taas ehkäistään hyvin aktiivisella työvoimapolitiikalla, jossa työvoimahallinto, ay-liike ja työnantajat tekevät tiivistä alueellista yhteistyötä.

Tanskassa osana työllisyyspolitiikkaa ovat korkeat julkiset menot, jolla tuetaan myös voimakkaasti yritysten toimintaedellytyksiä ja yritystoiminnan monipuolistumista mm. panostamalla elinkeinoelämälle tärkeän infrastruktuurin eri osiin. Merkillisintähän Tanskan tilanteessa on se, että verotus on Euroopan korkeinta ilman, että se näyttäisi haittaavan työllistämistä – Tanskassa on myös Euroopan korkein työllisyysaste kokoaikaiseksikin työllisyydeksi standardoituna. 

Myös Suomessa on ratkaisuja korkeaan työttömyyteen ja työllisyysasteen nostoon etsittäessä haettava järkevää kokonaisuutta, jossa edistetään sekä työvoiman tarjontaa että kysyntää. Ansiosidonnaisella työttömyysturvalla on meillä vain 100 000 henkilöä, joka voidaan rinnastaa yli 400 000 henkilön potentiaaliseen työvoimaan, joka työmarkkinoille voitaisiin ja pitäisi saada. Tämä Suomelle välttämätön kokonaisuus pitäisi löytää hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteisvoimin.

- - - - - - - - -

Työministeriön viestintä/puh. (09) 16001