Epäsopivien henkilöiden pääsy työskentelemään lasten kanssa on onnistuttu estämään. Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä on toiminut hyvin tai ainakin melko hyvin. Tämä ilmenee työministeriön Turun yliopistossa teettämästä tutkimuksesta. Tutkimusta on johtanut professori Ahti Laitinen ja tutkijana on toiminut OTK Hannu Niskanen. 

Vuoden 2003 alussa tuli voimaan laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (504/ 2002) ja siihen liittyvä rikosrekisterilain muutos (505/2002). Lain mukaan työnantajan on selvitettävä lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rikostausta tiettyjen rikosten osalta ennen työsopimuksen tekemistä tai virkaan nimittämistä. Huomioitavat rikostyypit ovat: lapseen kohdistuvat rikokset, seksuaalirikokset, väkivaltarikokset ja huumausainerikokset.

Työministeriö päätti selvityttää kyselyn avulla lakia toiminnassaan soveltavien työnantajien käsityksiä lain toimivuudesta, lain so­vel­ta­mis­käy­tän­tö­jä ja käsityksiä uuden lainsäädännön voimaantuloon liittyvästä tiedottamisesta. Työnantajille suunnattu kysely toteutettiin postikyselynä syyskuun alussa 2003. Kyselylomake lähetettiin yhteensä 411 työnantajalle. Kysely kohdistettiin kuntien koulu- ja sosiaalitoimelle, evankelis-luterilaisille seurakunnille, työvoimatoimistoille ja sairaaloille, jotka valittiin edustavan otoksen avulla sekä siviili­palve­lus­kes­kuk­selle. 

Yleisesti ottaen työnantajien suhtautuminen lakiin on varsin myönteistä. Noin puolet kyselyyn vastaajista arvioi, että lain avulla on onnistuttu estämään epäsopivien henkilöiden pääsy työskentelemään lasten kanssa hyvin tai ainakin melko hyvin. Vain 10 prosenttia työnantajista katsoi, että lailla ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Avoimella ky­sy­myk­sellä kysyttäessä lähes kaksi kolmasosaa vastaajista ilmoitti vähintään yhden hyvän puolen lain sisällössä, kun huonoista puolista raportoi vain noin kymmenes työnantajista. Yli puolet vas­taa­jista arvioi, että uudella menettelyllä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta työhönottoprosessin kestoon.

Tärkeimpinä lakia koskevina tiedotusmuotoina pidetään joukkotiedotusvälineistä saatua tietoa sekä ministeriöiden suoria tiedotteita. Vastaukset vaihtelevat merkittävästi työnantajatyypin mukaan. Kysyttäessä sitä, mistä kyselyyn vastanneet työnantajat ilmoittavat saaneensa neuvoja rikosrekisteriotteen hankkimiseen ja käyttöön liittyvissä asioissa, vastaukset hajautuvat usean tahon kesken niin, että minkään informaatiolähteen suhteellinen osuus ei nouse kovin suureksi. Useimmin neuvoja ilmoitetaan saadun työministeriöstä (kirjallisesti, puhelimitse ja internet-sivujen kautta) ja kunnasta.

Suurin osa eli noin 64 prosenttia työnantajista on maininnut rikosrekisteriotteen esit­tä­mis­vel­vol­li­suudesta aina jo työn tai viran hakuilmoituksessa. Noin 30 prosenttia vastaajista on tiedottanut haku­il­moituksen lisäksi asiasta myös muulla tavalla hakumenettelyn yhteydessä. Koko­nai­suu­tena otteiden käsittelyyn liittyviä käytäntöjä voidaan pitää varsin asianmukaisina, myös tietosuojan kannalta.

Työnantajat käyttivät apuna harkitessaan lasten kanssa työskentelemisen pysyväisluonteisuutta ja olennaisuutta (menettelyyn ryhtymiseen velvoittava peruste) viranomaisten julkaisemia työtehtäväluetteloita.

Tietyissä yhteyksissä on arveltu, että rikostaustan selvittämislain 2 § 3 momenttia (kiel­täy­ty­mis­mah­dollisuus työtehtävästä, johon edellytetään rikosrekisteriotteen esittämistä) saatettaisiin käyttää työvoimatoimistoissa ja siviilipalveluksessa tekosyynä, joka mahdollistaisi epämieluisan työtehtävän välttämisen. Työtehtävästä kieltäytyminen mainitun lainkohdan perusteella on kuitenkin harvinaista. Ainoastaan kolme työnantajaa (7,5 prosenttia kaikista) ilmoitti kieltäytymisiä tapahtuneen toimipaikassaan. Lainkohtaa ei yleensäkään koeta ongelmalliseksi työnantajien tai niihin rinnastettavien työvoimatoimistojen keskuudessa eikä siviilipalveluskeskuksessa.

Edellä mainittujen tietojen lisäksi tutkimuksen yhteydessä hankittiin rikosrekisteritiedot kaikista niistä työnhakijoista, joilla oli rekisterissä olevia lain tarkoittamia rikoksia. Tiedot kattavat vuoden 2003, jolloin rikosrekisteriotehakemuksia tuli kaikkiaan 63 425 kappaletta. Sellaisia työn­ha­ki­joi­ta, joilla rikosrekisterimerkintä löytyi, oli kaikkiaan 79.

Tutkimus rikostaustan selvittämislain soveltamisesta löytyy työministeriön internet-sivuilta www.mol.fi/julkaisut

- - - - - - - - - - - - -  

Lisätietoja antavat:

Professori Ahti Laitinen, puh. 02-3335512
laitinen@utu.fi

OTK Hannu Niskanen, puh. 02-3335546, GSM 040-5025043
hannu.niskanen@utu.fi 

Vanhempi hallitussihteeri Päivi Kantanen, puh.(09) 1604 8951,
paivi.kantanen@mol.fi

Työministeriön tiedottaja Anja Kolehmainen,
puh.(09) 1604 8043, anja.kolehmainen@mol.fi