Lakiehdotus parantaisi erityisesti epätyypillisissä työsuhteissa olevien asemaa

Vuosilomalain kokonaisuudistusta pohtinut komitea esittää parannuksia määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevien vuosilomaetuuksiin. Toteutuessaan uudistus turvaisi kaikille oikeuden palkalliseen vuosilomaan. Lomia voisi aiempaa laajemmin säästää myöhemmin pidettäviksi. Komitea luovutti ehdotuksensa työministeri Tarja Filatoville torstaina 18.3.2004.

Komitean ehdotuksen mukaan lakia sovellettaisiin tietyin rajoituksin sekä työsuhteessa että virkasuhteessa tehtävään työhön.

Lomaa ansaittaisiin edelleen työsuhteen kestosta riippuen joko 2 tai 2,5 päivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Lomaa ansaittaisiin joko 14 päivän tai 35 tunnin säännön mukaan. 14 päivän säännön piiriin kuuluvat työntekijät, jotka sopimuksen mukaan tekevät työtä kaikkina kuukausina vähintään 14 päivänä. 35 tunnin säännön piiriin puolestaan kuuluvat työntekijät, jotka tekevät työtä kuukaudessa alle 14 päivää, vähintään 35 tuntia.

Nykylaista poiketen työssäolon veroista aikaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin sellaisenaan myös 35 tunnin säännön piirissä oleviin. Ehdotuksella parannettaisiin 35 tunnin ansaintasäännön piirissä olevien oikeutta vuosilomaan erityisesti pitkien sairauspoissaolojen ja lomautuksen ajalta.

Loman ansaintasääntöjen ulkopuolelle jäävien, vähän työtä tekevien asemaa ehdotetaan parannettavaksi säätämällä työntekijän oikeudesta lomaa vastaavaan vapaaseen. Vapaata voisi  saada kaksi arkipäivää työssäolokuukaudelta. Vuoden jatkuneessa työsuhteessa työntekijällä olisi halutessaan oikeus neljän viikon pituiseen vapaaseen, jonka ajalta hänelle maksettaisiin lomakorvaus. Tämä koskisi myös kotityöntekijöitä ja  työnantajan perheenjäseniä, mikäli työnantajan palveluksessa ei ole muita työntekijöitä.

Oikeus vapaan pitämiseen olisi myös työntekijällä, joka on tehnyt työtä samalle työnantajalle toistuvien, enintään lyhytaikaisin keskeytyksin jatkuvien määräaikaisten työsopimusten perusteella. Tällöin vapaan enimmäispituus määräytyisi samoin kuin vuosiloman pituus. Säännös turvaisi edellä tarkoitetuille määräaikaisille työntekijöille oikeuden työstä vapautukseen samalla tavoin kuin vakinaisessa  työssä oleville.  

Työntekijällä olisi vuosilomapalkkaa koskevan yleissäännöksen mukaan oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa. Viikko- ja kuukausipalkalla työskentelevät työntekijät saisivat normaalin palkkansa myös vuosiloman ajalta. Lomapalkkaan olisi lisättävä muutoin kuin tilapäisten olosuhteiden perusteella määräytyvät muut palkkaerät.

14 päivän ansaintasäännön piiriin kuuluvan tunti- tai suorituspalkkaisen työntekijän lomapalkka määräytyisi edelleen keskipäiväpalkan ja lomapäivien lukumäärän mukaan määräytyvien kertoimien perusteella.

Sopimuksen mukaan alle 14 päivää kuukaudessa tunti- tai suorituspalkalla työtä tekevien työntekijöiden lomapalkka määräytyisi prosentuaalisesti lomanmääräytymisvuoden palkoista. Lomapalkkapohjaan lisättäisiin laskennallisesti sellaiselta poissaoloajalta saamatta jäänyt palkka, joka johtuu erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta sekä tilapäisestä hoitovapaasta ja pakottavasta perhesyystä johtuvasta poissaolosta. Laskennallisesti otettaisiin huomioon myös sairaus- ja kuntoutuspoissaoloajalta sekä lomautusajalta saamatta jäänyt palkka laissa säädettyyn määrään saakka. Lomapalkka olisi työsuhteen kestosta riippuen joko 9 tai 11,5 prosenttia edellä tarkoitetuista palkoista.

Työsuhteen aikana edellä tarkoitetun vapaaoikeuden piirissä oleville työsuhteessa työskenteleville maksettaisiin vastaavan suuruinen lomakorvaus. Lomanmääräytymisvuonna työssäolon ajalta maksettuun palkkaan lisättäisiin näissä tapauksissa laskennallinen palkka erityisäitiys-, äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta. Työsuhteen päättyessä työntekijälle maksettaisiin lomakorvaus saamatta jääneen loman osalta lomapalkan määräytymisen sääntöjen mukaisesti.

Lakiin lisättäisiin mahdollisuus sopia siitä, että peräkkäisissä määräaikaisissa työsuhteissa vuosilomaetuuksia ei maksettaisi lomakorvauksena määräaikaisen työsuhteen päättyessä, vaan etuudet voitaisiin käyttää seuraavassa samojen osapuolten välillä solmittavassa työsuhteessa. Sopimus olisi tehtävä kirjallisesti päättyvän työsuhteen aikana.

Pääsäännön mukaan lomapalkka olisi edelleen maksettava ennen loman alkamista. Kuitenkin enintään kuuden päivän lomapalkka saataisiin ehdotuksen mukaan maksaa tavanomaisena palkanmaksupäivänä.

Loman ajankohtaan lisää väljyyttä

Työnantaja saisi edelleen määrätä loman ajankohdan. Vuosilomasta 24 päivää olisi sijoitettava lomakaudelle ja sen ylittävä osa olisi annettava seuraavan lomakauden alkuun mennessä. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuuksia sopia loman sijoittamisesta. Vuosilomasta 12 päivää ylittävä osa voitaisiin sopia pidettäväksi seuraavana lomakautena. Loman säästömahdollisuuksia muutoinkin lisättäisiin niin, että työnantaja ja työntekijä voisivat sopia 18 päivää ylittävän loman osan pitämisestä myöhemmin säästövapaana. Työntekijällä olisi edelleen oikeus säästää 24 päivää ylittävä loman osa.

Työnantajalla ja työntekijällä olisi oikeus sopia tietyin edellytyksin 24 arkipäivää  ylittävän loman pitämättä jättämisestä ja sen korvaamisesta rahalla. Tämä edellyttäisi, että loman osan pitäminen ei olisi työnantajasta tai työntekijästä johtuvista painavista syistä mahdollista. Työntekijän aloitteesta voitaisiin myös sopia, että vastaava loman osa voidaan pitää lyhennettynä työaikana. Sopimukset olisi tehtävä kirjallisesti.

Uudistunut laki laajentaisi mahdollisuuksia poiketa valtakunnallisilla työehtosopimuksilla lain  pakottavista säännöksistä. Voimassa olevassa vuosilomalaissa sovittaviksi säädettyjen asioiden lisäksi valtakunnalliset työnantaja- ja työntekijäyhdistykset voisivat eräin rajoituksin sopia muun muassa työssäolon veroisesta ajasta. Edellytyksenä olisi, että sovittu järjestely turvaa työntekijöille lakimääräiset vuosilomat.  Säännöllä mahdollistettaisiin alakohtaisten erityispiirteiden huomioon ottaminen lomajärjestelyistä sovittaessa.

Komitean ehdottama uusi vuosilomalaki korvaisi vuoden 1973 vuosilomalain. Laki on kirjoitettu vastaamaan nykylainsäädännön vaatimuksia. Lain säännöksissä on otettu huomioon voimassa olevaan lakiin perustuva oikeuskäytäntö ja Euroopan yhteisön lainsäädäntö.

Vuosilomakomitean mietintö löytyy työministeriön internet-sivuilta
www.mol.fi/julkaisut
---------------
Lisätietoja:

 Komitean puheenjohtaja  Pekka Orasmaa, puh. (09) 176055  tai
pekka.orasmaa@om.fi 
Lainsäädäntöneuvos Tarja Kröger, puh. (09) 1604 8932 tai
tarja.kroger@mol.fi 
Vanhempi hallitussihteeri Päivi Kantanen, puh. (09) 1604 8951 tai
paivi.kantanen@mol.fi

Työministeriön viestintä/ 09) 16006
Tiedottaja Anja Kolehmainen
puh. (09) 1604 8043, 0400  421 693
anja.kolehmainen@mol.fi