Määräaikaisuudet ovat lisääntyneet julkisella puolella tämän vuoden alussa aiemmasta pienestä laskusta huolimatta. Modernille pätkätyöläisyydelle on ominaista kaksi ryhmää: koulutetut, julkisella sektorilla työskentelevät naiset, joiden työsuhteet on ketjutettu, sekä yli 40-vuotiaat, ylemmät toimihenkilömiehet, joiden työ on projektiluonteista. Erityisen yleisiä määräaikaisuudet ovat terveydenhuollon ammateissa.

Työministeriö tilasi Tilastokeskuksen tutkijoiden raportin ”Pysyvän työn toivossa” selvittämään määräaikaisen työn tilannetta Suomessa. Raportti on tilattu selvityshenkilö Kirsti Palanko-Laakan selvityksen aineistoksi. Raportti koostuu tilastoista, työolotutkimuksen tuloksista sekä uudesta työnantajille ja henkilöstön edustajille tehdystä haastattelututkimuksesta.

Valtiosektorilla määräaikaisten osuus oli vuoden 2005 alussa suurempi kuin koko 2000-luvulla tähän asti (24 %). Kunnissakin osuus on kasvanut 23 prosenttiin, kun viime vuonna osuutta (22 %) oli pystytty hieman supistamaan aiemmasta. Yksityisellä sektorilla osuus on pitkään ollut noin 10 prosenttia. Siellä on kuitenkin lukumääräisesti eniten pätkätyöläisiä: tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 139 000 henkeä.

Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on osoittautunut maaksi, jossa käytetään erityisen paljon määräaikaisia työsuhteita. EU15-maiden vertailussa Suomi on ollut pitkään kahden huippumaan joukossa, vain Espanjassa oli 1990-luvulla suhteessa enemmän määräaikaisia. Nyt Suomen (17 %) edellä ovat kaikkia palkansaajia verraten EU25-maista Espanja (32 %), Puola (23 %), Portugali (20 %) ja  Slovenia (18 %). Määräaikaisuus kohdistuu Suomessa keskimääräistä enemmän naistyövoimaan ja hyvin koulutettuihin.

Tilastokeskuksen työolotutkimuksen avulla määräaikaistyöt voidaan jakaa perinteiseen ja moderniin pätkätyöläisyyteen. Pätkätyöläisyys on perinteisesti ollut kausi- tai urakkatyötä. Modernissa pätkätyöläisyydessä kyse on sen sijaan töistä ja tehtävistä, jotka eivät laatunsa vuoksi edellytä määräaikaisuutta. Modernissa pätkätyöläisyydessä näyttäisi erottuvan kaksi ryhmää. Ensimmäinen muodostuu koulutetuista, julkisella sektorilla toimivista naisista, joiden määräaikaisuuksissa on usein kyse ketjutetuista sijaisuuksista. Toinen ryhmä koostuu myös koulutetuista, vähintään 40-vuotiaista ylemmistä toimihenkilömiehistä, joilla määräaikaisuus perustuu työn projektiluonteisuuteen tai määräaikaisen viran hoitamiseen. Miesvaltaisen ryhmän tilanne näyttää näistä kahdesta ryhmästä selvästi myönteisemmältä, kun ajatellaan asemaa työyhteisössä sekä määräaikaisuuden kokemista.

Tilastojen mukaan näyttää siltä, että julkiselle sektorille laman jälkimainingeissa päätyneet naiset eivät ole onnistuneet vakauttamaan työmarkkina-asemaansa yhtä helposti kuin ennen lamaa tai toisaalta vasta 2000-luvulla rekrytoidut. Vuoden 2003 työolotutkimuksen mukaan tämä koski 30–39-vuotiaita naisia, joilla oli kertynyt työvuosia kuntatyönantajalla kolmesta yhdeksään vuotta. Perättäiset määräaikaiset työsuhteet ovat erityisen yleisiä juuri julkisen sektorin naisille. Yleisimpiä ne ovat terveydenhoitotyön ammateissa toimiville määräaikaisille, joista 43 prosentille oli kertynyt jo vähintään viisi perättäistä työsuhdetta samalle työnantajalle vuoden 2003 työolotutkimuksessa.

Ulkopuolinen rahoitus ja projektityöt yleensä syitä määräaikaisuuksille

Tämän raportin laadullisin menetelmin tehdyssä haastatteluosuudessa pyrittiin saamaan esille työnantajien perusteluja määräaikaisuuksien ja vuokratöiden käytölle. Samoilta työpaikoilta haastateltiin myös luottamushenkilöä. Näin voitiin tutkia paikallisten tekijöiden yhteyttä pätkätyöilmiöön. Määräaikaisuus on edelleen ongelma varsinkin julkisella sektorilla, vaikka työpaikoilla ollaankin tietoisia vakinaistamista koskevista ohjeista. Ulkopuolinen rahoitus ja projektityö ovat lisääntyneet ja niitä käytetään usein perusteluina määräaikaisuuksien käytölle.

Määräaikaisuuteen nähdään liittyvän monia ongelmia kaikilla sektoreilla: työnantajalle ja työyhteisölle ongelmia aiheutuu työhön sitoutumattomuudesta, työntekijöille itselleen taas jatkuvasta epävarmuudesta. Määräaikaisuuksien käyttöä lisää kuitenkin halu välttää irtisanomisia ja yt-neuvotteluja sekä yleensä taloudellinen epävarmuus organisaation tasolla. Työpaikoilla koetaan lainsäädännön tiukentumisen johtaneen siihen, että määräaikaisuuksien sijasta on alettu käyttää enemmän vuokratyötä. Varsinkin yksityisellä sektorilla vuokratyötä käytetään entistä enemmän ruuhkahuippujen tasoittamiseen ja jopa uusien vakinaisten työntekijöiden rekrytointiin. Vuokratyöhön liittyy kuitenkin myös uusia ongelmia, jotka johtuvat kahdesta rinnakkaisesta työnantajasta, suuresta vaihtuvuudesta ja sitoutumisen puutteesta.

Tutkimuksen taustalla on hallitusohjelmassa esitetty pyrkimys vähentää julkisen sektorin määräaikaisuutta vakinaistamisen avulla. Viimeisimmät tilastot kuitenkin antavat edelleen aihetta huoleen, sillä julkisen sektorin määräaikaisten määrät ja osuudet ovat jälleen nousseet vuoden 2005 ensimmäisellä neljänneksellä aiemman pienen laskun jälkeen.

Tutkimus on julkaistu työhallinnon Internet-sivuilla www.mol.fi/julkaisut -> Työpoliittinen tutkimus -sarja. Painetun raportin voi tilata sähköpostitse osoitteella tyoministerio.julkaisutiimi@mol.fi: Anna-Maija Lehto, Maija Lyly-Yrjänäinen, Hanna Sutela: Pysyvän työn toivossa. Määräaikaisten työsuhteiden käytöstä ja kokemisesta. Työpoliittisia tutkimuksia 291.

Myös Kirsti Palanko-Laakan selvitystä voi tiedustella painettuna yllä mainitusta sähköpostista:  Kirsti Palanko-Laaka. Määräaikaisen työn yleisyys, käytön lainmukaisuus ja lainsäädännön kehittämistarpeet. Työhallinnon julkaisu 359. Se on julkaistu työhallinnon verkkosivuilla www.mol.fi -> Työhallinnon julkaisu -sarja.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lisätietoja:
dosentti Anna-Maija Lehto, p. 09-1734 3223
tutkimusassistentti Maija Lyly-Yrjänäinen, p. 09-1734 2993
erikoistutkija Hanna Sutela, p. 09-1734 2907
sähköpostit ovat muotoa: etunimi.sukunimi@tilastokeskus.fi