Suomessa määräaikaisten palvelussuhteiden määrä on korkea ja ylittää EU:n jäsenmaiden keskiarvot. Määräaikainen työ on yleistä julkisella sektorilla. Runsas viidesosa palkansaajista työskentelee kunnissa ja valtiolla määräaikaisena, kun yksityisen sektorin osuus on noin 10 prosenttia. Edes lainsäädännön tiukennukset tai työmarkkinajärjestöjen oikeudelliset ohjeistukset eivät ole tarkoitetulla tavalla johtaneet määräaikaisen työn vähenemiseen. Päinvastoin tuoreet tilastotiedot osoittavat pätkätöiden määrän olevan nousussa.

Suomalaisen työelämän yhtenä perusongelmana on se, että työnantajat käyttävät määräaikaista työvoimaa pysyvien toimintojen hoitamiseen tai kun työvoiman tarve on pysyvä. Siitä on esimerkkinä ketjutetut palvelussuhteet ja projektiluonteiseksi organisoitu työ. Näissä tilanteissa lainsäädännön lähtökohtana on kuitenkin työn teettäminen vakituisella henkilöstöllä. Tältä osin määräaikaisen työn käytännöt näyttäisivät olevan ristiriidassa lain kanssa. Perusteettomat määräaikaisen työn käytännöt ovat synnyttäneet vajeen työlainsäädännön perusturvan, syrjimättömyyden periaatteen ja sukupuolten välisen tasa-arvon, erityisesti raskaussuojan, toteutumisessa.

Selvitystyössä on ilmennyt, että yksityisellä sektorilla määräaikaisista ja vuokratyöntekijöistä on muodostunut suhdannepuskuri erityisesti tietotekniikka- ja elektroniikka-aloilla. Vuokratyövoiman käyttöä on edistänyt lainsäädännön puutteellisuus. Vuokratyövoiman käytöllä voidaan kiertää sekä irtisanomissuojaa että laissa määräaikaiselle työlle asetettuja ehtoja.

Selvityshenkilö lähtee esityksissään siitä, että yksittäisille työntekijöille ja työyhteisöille luodaan henkilöstön edustajien avulla paremmat mahdollisuudet toisaalta valvoa määräaikaisen työn lainmukaisuutta ja toisaalta yhteistyössä työnantajien kanssa vaikuttaa työvoiman käytön periaatteisiin. Tavoitteena on hyvät käytännöt niin, ettei yksittäisiltä ihmisiltä edellytetä kohtuuttomia ponnisteluja laillisten menettelyjen toteuttamiseksi. Siksi tarvitaan voimassa olevan lainsäädännön selkiinnyttämistä, valvontakeinojen tehostamista sekä ennen kaikkea työyhteisöjen yhteistoimintamenettelyjen kehittämistä ja hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Vuokratyön vuotokohtien paikkaamista varten tarvitaan uutta selkiinnyttävää lainsäädäntöä, minkä vuoksi selvityshenkilö Palanko-Laaka esittää kolmikantaisen lainvalmistelun käynnistämistä.

Selvityshenkilön toimeksianto

Työministeriö asetti 29.3.2005 varatuomari Kirsti Palanko-Laakan selvittämään määräaikaisen työn yleisyyttä, käytön lainmukaisuutta ja lainsäädännön kehittämistarpeita. Selvityshenkilö Palanko-Laaka luovutti selvityksensä työministeri Tarja Filatoville 13. joulukuuta.

Noin puoli miljoonaa palkansaajaa työskentelee ns. epätyypillisissä työsuhteissa (määräaikainen työ, vuokratyö, osa-aikatyö). Epätyypillisten työsuhteiden määrää on kasvattanut lisäksi projektityyppisen työn lisääntyminen.


Selvityshenkilö on kuullut työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä, Suomen Yrittäjiä, työterveydestä ja työehtojen valvonnasta vastuullisia viranomaisia ja muita asiantuntijaorganisaatioita. Selvityksen aineistoksi työministeriö tilasi Tilastokeskukselta tutkimuksen, joka julkistetaan yhdessä selvityksen kanssa.

Selvitys sisältää kuvauksen lainsäädännöstä Suomessa ja eräissä Euroopan maissa, tilastotietoja ja arviointeja määräaikaisista työsuhteista, vuokratyön käytöstä sekä käyttötavoista. Edelleen selvityksessä käsitellään määräaikaisuuden kannalta työsuojeluun, työterveyteen ja toimeentuloon liittyviä riskejä sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ja tasa-arvoa.

Selvityshenkilö katsoo, että Suomen lainsäädäntö on kohtuullisen hyvä eikä hän esitä säädöksiin tiukennuksia määräaikaisten työsuhteiden käytön perusteisiin. Ongelmina on otettu esille säädösten  kiertämismahdollisuus ja tulkinnanvaraisuus, valvontamahdollisuuksien puuttuminen, tietämättömyys lakien sisällöstä, piittaamattomuus niiden noudattamisesta, muuttumattomat asenteet jne. Selvityshenkilön esitykset ovat monia samaan suuntaan vaikuttavia toimenpiteitä. Niitä ovat lainsäädännön uudistaminen, valvonnan tehostaminen, työpaikkojen yhteistyön kehittäminen ja henkilöstöpolitiikan linjaukset. Joiltakin osin esitetään myös jatkoselvityksien tekemistä.

Lakimuutoksia koskevat ehdotukset

Yleisellä tasolla Palanko-Laaka katsoo, että työlainsäädännön on oltava riittävän selkeätä ja täsmällistä käytännön soveltamistilanteita varten. Koska julkisella sektorilla työ- ja virkasuhteiden muodot vaihtelevat samoilla työntekijöillä ja samoissa tehtävissä, ehdotukset koskevat tarvittavilta osin myös virkasuhteisten lainsäädäntöä. Ehdotuksilla pyritään vaikuttamaan erityisesti julkisen sektorin ns. ketjutettujen sopimuksien ongelmaan, yliopistojen ja tutkimuslaitoksien määräaikaisuuksiin sekä projektityyppiseksi organisoituun työhön.

Valvontaa koskevat ehdotukset

Tehokkaat valvontakeinot yhdessä selkeän lainsäädännön kanssa tekevät mahdolliseksi puuttua työpaikoilla määräaikaisuuksien perusteisiin ja laillisuuteen. Oikeusvarmuuden kannalta on tärkeätä, että määräaikaisuuden perusteen laillisuus voidaan ratkaista jo työsuhteen kestäessä. Pitkäkestoisen tuomioistuintien rinnalla on oltava myös muita nopeita oikeussuojakeinoja. Selvityshenkilö esittää sekä viranomaistoimintojen kehittämistä että työpaikkojen valvontamahdollisuuksien lisäämistä. Valvontakeinojen tehostaminen ja lainsäädännön selkiinnyttäminen vaikuttavat myös ennaltaehkäisevästi työnantajien käyttäytymiseen lain noudattamisen suhteen.

Muut esitykset

Vuokratyöntekijöille on työsopimuslaissa turvattu oikeus työehtosopimuksien vähimmäisehtoihin. Lisäksi ns. käyttäjäyrityksen on noudatettava vuokratyövoimaan samoja työturvallisuudesta annettuja normeja kuin omiin työntekijöihinsä. Muilta osin vuokratyöntekijän oikeudellinen asema on lainsäädännössä epäselvä. Näin varsinkin työsuhdeturvan osalta. Selvityshenkilö pitääkin tarpeellisena vuokratyösuhteisiin ja vuokraustoimintaan liittyvää lainsäädäntöä. Lisäksi hän esittää vuokrayrityksien toimintaa varten auktorisointijärjestelmää.

Selvityshenkilö esittää myös työpaikkojen yhteistyön kehittämistä niin, että yhteistoimintamenettely koskisi myös määräaikaisten työntekijöiden ja vuokratyövoiman käytön periaatteita. Yhteistoimintamenettelyä tulisi vahvistaa myös ulkopuolisen työvoiman käyttöä ja henkilöstön oikeata mitoitusta koskevissa kysymyksissä.

Irtisanomistilanteissa tulisi käyttää työsuojelun ja työterveyshuollon asiantuntemusta arvioimaan irtisanomistoimien vaikutuksia työterveyteen ja työssä jaksamiseen.

Selvityshenkilö tekee suositusluonteisia ehdotuksia myös hyvistä henkilöstöpoliittisista käytännöistä.

Koska perhevapaiden kustannusten jakoa on selvitelty erikseen, ei niitä koskevia ehdotuksia ole tässä yhteydessä käsitelty. Niiden osalta ehdotetaan kuitenkin kaksi vuotta kestävää seurantaa ja tämän jälkeen mahdollisesti miesten ja naisten tasa-arvon kannalta tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymistä.

Tasa-arvovaltuutettu on ehdottanut tasa-arvolain säännöksen, joka koskee raskauteen ja vanhemmuuteen perustuvaa syrjintää määräaikaisissa palvelussuhteissa, sisällyttämistä työsopimus- ja palvelussuhdelakeihin. Valtuutetun perusteena on näiden lakien parempi tunnettuus ja tehokkaampi toteutuminen. Selvityshenkilö esittää ongelman ratkaisua lainsäädännön viittaussäännöksillä.

Määräaikaisissa ja vuokratyösuhteissa on ollut teknisiä ja eri työnantajien vastuiden jakoon liittyviä vaikeuksia järjestää työterveyshuoltoa kattavalla tavalla. Näihin esitetään toimintamallien kehittämistä.

Määräaikaisten ja vuokratyöntekijöiden työterveyshuollon järjestämisessä on erityisesti otettava huomioon työnantajan lakisääteiset velvoitteet vaarallisessa ja erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä mukaan lukien tupakoinnin haitat, väkivallan uhka ja yötyö.

Palanko-Laaka esittää myös tutkimusta epätyypillisten työsuhteiden yhteiskunnallisia vaikutuksia koko kansantalouden ja kustannuksien oikeudenmukaisen jakaantumisen kannalta, missä arvioinnissa olisi mukana pilkkoutuneiden työsuhteiden haitat yrityksien ja työyhteisöjen sekä yksittäisten työntekijöiden kannalta.

Yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa määräaikaisia palvelussuhteita käytetään tilastojen mukaan kaikkein eniten. Syynä niiden laajaan käyttöön on ulkopuolisen rahoituksen kasvaminen. Käytännössä ulkoisella rahoituksella määräaikaiseksi palkattu tutkimus-, avustava yms. henkilöstö toimii laitoksissa pysyvästi. Menettely on ristiriidassa lainsäädännön ja valtiosektorilla omaksuttujen henkilöstöpolitiikan lähtökohtien kanssa. Selvityshenkilö katsoo, että valtiovarainministeriön  ja opetusministeriön tulisi yhteistyössä yliopistojen ja tutkimuslaitosten sekä ao. henkilöstöjärjestöjen kanssa luoda menettelytavat ja toimintaohjeet nykyisten käytäntöjen muuttamiseksi.

Myös projektiksi kutsuttujen hankkeiden yhteydessä on noudattava laillisia menettelytapoja työvoiman käytössä silloin, kun todellisuudessa on kyse pysyvistä toiminnoista. Erikseen tulisi  selvittää ja kartoittaa projekteissa tai projektityyppisessä työssä käytettyjen palvelussuhteiden luonnetta ja määräaikaisten palvelussuhteiden käytön perusteita.

Selvitys on julkaistu työministeriön Internet-sivuilla (www.mol.fi/julkaisut): Kirsti Palanko-Laaka: Määräaikaisen työn yleisyys, käytön lainmukaisuus ja lainsäädännön kehittämistarpeet. Työhallinnon julkaisu 359.

- - - - - - - - - - - - -
Lisätiedot: selvityshenkilö, varatuomari Kirsti Palanko-Laaka,  puhelin 0400 511026