Osaamisen ja työelämän kehittäminen
ovat avaimia pidempiin työuriin

Väestön ikääntyessä ovat työurien pidentäminen ja työssä pysymisen edistäminen entistä tärkeämpiä. Suotuisa talouden ja työllisyyden kehitys ovat tämän tavoitteen kannalta merkityksellisiä. Ilman niitä on vaikea toteuttaa kestäviä ratkaisuja. Osaamisen ja työelämän kehittäminen ovat olennaisia talouden ja työmarkkinoiden toimivuudelle sekä sille, että kiinnostus työhön ja työssäoloon vahvistuu. Myös nuorten siirtymisestä koulutuksen jälkeen onnistuneesti työelämään on huolehdittava. Näitä asioita käsitellään työministeriön Työvoima 2025 -väliarviossa, joka on lähtökohta vuosien 2006–2007 taitteessa valmistuvalle Työvoima 2025 -loppuraportille.

Työministeriö on julkaissut vastaavanlaisia työvoimaa koskevia arvioita neljän vuoden välein. Edellinen, Työvoima 2020 -raportti, ilmestyi vuoden 2003 alussa. Työvoima 2025 -projektin tavoite on selvittää työvoiman kysyntää ja tarjontaa lähivuosina ja pitkällä aikavälillä ottaen huomioon globaalissa ja Suomen taloudessa tapahtuva kehitys sekä johtopäätöksiä talous- ja työpolitiikan strategialle työllisyyden, työvoiman ja työelämän kehityksen näkökulmasta. Väliarvio tarkastelee Suomen taloudessa, työllisyydessä, väestö- ja työvoimakehityksessä sekä työttömyydessä tapahtunutta kehitystä aikaisempien arvioiden valossa ja sinä estetään alustavat arviot tulevasta kehityksestä kommenttien ja palautteen saamiseksi loppuraportin työstämistä varten.

Aiemmin julkaistussa Työvoima 2020 -raportissa arvioitiin, että 2000-luvun alun laskusuhdanne kääntyy nousuksi vuonna 2004 ja suhdannenousua jatkuu vuoteen 2006, minkä jälkeen kasvu tasaantuu. Kehitys on ollut tämän arvion mukaista. Työllisyys on vuoden 2004 kevään jälkeisen hyvän kehityksen takia jo peruskehitystä parempi osaksi osa-aikatyöllisyyden lisääntymisen seurauksena. Tavoitteellisesta kehityksestä ollaan jäljessä.

Suomessa on edellytyksiä saavuttaa vähintään 70 prosentin työllisyysaste lähivuosina ja alentaa työttömyyttä merkittävästi.  Suotuisa kehitys ei ole saavutettavissa yksistään turvaamalla tarpeellinen työvoiman tarjonta, vaan siihen tarvitaan riittävä työpaikkakehitys. On tärkeää, että rakenteelliset ongelmat ja saatavuuden rajoitukset eivät aiheuta tässä suhteessa esteitä. Työperusteinen maahanmuutto voi monipuolistaa työn tarjontaa. Investoinnit fyysiseen pääomaan tulevat olemaan suhteessa kansantuotteeseen alemmat kuin sodan jälkeisinä voimakkaan teollistumisen vuosina. Tulevaisuuden kasvu painottuu entistä enemmän kokonaistuottavuuteen ja osaamiseen, jolloin investoinneissa laadun ja osaamisen merkitys korostuu.

Työvoiman rakenne on muuttunut,
koulutukseen tarvitaan uusia painotuksia

Suomessa on siirrytty uuteen työmarkkinatilanteeseen 1990-luvun lopulta alkaen. Globaali kehitys on aiheuttanut voimakasta työpaikkarakenteen ja työvoiman tarjonnan rakenteen muutosta. Ikääntyvien työhön osallistuvuus on voimakkaasti kohonnut, koska suuret ikäluokat ovat olleet kiinteämmin työelämässä kuin aiemmat ikäpolvet ja heidän siirtymisensä vanhempiin ikäluokkiin nostaa työhön osallistuvuutta.

Ikääntyvien työhön osallistuvuuden nousu  lienee pysyvä ilmiö. Tällä on suuri vaikutus niin kauan kuin suuret ikäluokat ovat työikäisiä. Vaikutus jatkuu seuraavienkin ikäluokkien kohdalla. Tämän kannalta keskeinen kysymys on suotuisa talouskehitys sekä panostus työelämän kehittämiseen.

Rakennemuutos on ollut arvioituakin voimakkaampaa, minkä vuoksi koulutuksessa tulisi olla uusia painotuksia. Kun kasvu perustuu entistä enemmän osaamiseen ja kokonaistuottavuuteen, on lyhytnäköistä ratkaista ongelmia vähentämällä koulutusta. Koulutuksen aloittaminen lähivuosina merkitsee työmarkkinoille tuloa vasta 2010-luvulla, jolloin ikäpoistuma työelämästä on suurimmillaan. Työttömien ihmisten aika pitäisi käyttää osaamisen kehittämiseen.

Työpaikkoja kadonnut teollisuudesta, palveluala kasvanut

Työllisyyskehitys ja lähiajan näkymä ovat olleet aiempia perusarvioita jonkin verran parempia johtuen osa-aikatyöllisyyden laajuudesta. Merkittävä muutos on teollisuuden työpaikkojen voimakas väheneminen: vuoden 2003 jälkeen teollisuudesta on kadonnut 40 000 työpaikkaa. Palvelualalle on syntynyt odotettua enemmän työpaikkoja.

2000-luvun alun laskusuhdanne oli poikkeuksellinen siksi, että työttömyys ei noussut. Työttömien työnhakijoiden kehitys on ollut aiemman arvion mukainen ja työttömien määrä tilastokeskuksen luvuin on alentunut enemmän. Se, että työttömyys ei kääntynyt nousuun, oli osittain seurausta työllisyystoimien lisäämisestä. Työllisyyden heikkenemistä hillitsi kotimarkkinoiden kysynnän säilyminen vahvana. Työvoiman tarjonta aleni nuorten siirtyessä opiskelemaan, kotityön lisääntyessä sekä eläkkeelle siirtymisten vuoksi. Eläköitymistä lisäsi pitkäaikaistyöttömien ikääntyminen ja henkilöstön vähennysten jatkuminen vanhemmissa ikäryhmissä.

Työn paikkasidonnaisuus vähenee

Alueellinen kehitys on tasapainottunut viime vuosina. Erityisesti maakuntien välinen muuttoliike ja työvoiman liikkuvuus ovat tasoittuneet työikäisen väestön vähentyessä. Muuttoliike suuntautuu entistä enemmän lähellä oleviin, kasvaviin aluekeskuksiin. Koko maassa muuttoa hillitsee parantuneen tietoliikenteen mahdollistama liikkuvampi työnteko. Työmarkkinat kehittyvät uudella tavalla, kun työn paikkasidonnaisuus vähenee.

Monikeskuksisuus eli polysentrismi on voimistumassa ja kilpailu osaavasta, nuoresta  työvoimasta kasvaa alueiden välillä. Lisääntyvä keikkatyö ja maahanmuutto saattavat helpottaa pääkaupunkiseudun työvoimapulaa. Asumisen kalleus voi toimia alueelle muuttamisen työntövoimana. Uudellamaalla vanhusväestön määrä kasvaa nopeammin kuin muissa maakunnissa, mikä merkitsee julkisten menojen voimakasta kasvua.

Lisätietoja:
työryhmän puheenjohtaja, neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen,
työministeriö, puh. 010 60 48072, 050 3960101