Etnisen syrjinnän vastaista neuvontaa antavat monet toimijat. Yleensä neuvonta on muun työn ohessa hoidettava tehtävä eikä sen kehittämiseen ole kiinnitetty itsenäistä huomiota. Tarve etnistä syrjintää kokeneen neuvontapalvelujen kehittämiseksi kuitenkin kasvaa. Tänään julkistetussa Etnisen syrjinnän vastaisen neuvonnan kehittäminen -tutkimuksessa on esitetty hyvän neuvonnan periaatteet sekä malli neuvonnan järjestämiseksi paikallis-, alue - ja valtakunnan tasolla.

Etnisen syrjinnän vastaista neuvontaa antavat monet viranomaiset, järjestöt ja projektit muiden tehtäviensä ohessa. Muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon, opetuksen, nuorisotoimen, poliisin sekä työsuojelupiirien tehtäviin kuuluu hallinnon asiakkaiden neuvonta myös syrjintäkysymyksissä. Vähemmistövaltuutettu edistää etnistä yhdenvertaisuutta neuvoin ja ohjein sekä valvomalla yhdenvertaisuuslain noudattamista omalla toimialallaan.

Tutkimuksessa todetaan, että järjestöissä ja projekteissa annettava neuvonta on sääntelemätöntä, mutta usein toimintatavoiltaan joustavampaa kuin viranomaisten neuvonta. Samoin etnisten vähemmistöjen osallisuus toteutuu kolmannella sektorilla paremmin kuin viranomaisneuvonnassa. Viranomaisten antaman neuvonnan vahvuuksina ovat laaja tiedonsaantioikeus ja toiminnan jatkuvuus. Etnisen syrjinnän vastaisen neuvonnan toimijoiden joukko on hajanainen: neuvonnan tehostamiseksi ja päällekkäisten toimintojen vähentämiseksi neuvonnalle tulisi luoda selkeät puitteet ja vastuut.

Etnistä syrjintää kokeneen neuvonta on haastava tehtävä. Jo syrjinnän tunnistaminen voi olla vaikeaa, mutta myös neuvonta ja ohjaus edellyttävät laajaa oikeuksiin sekä sosiaaliseen ja henkiseen tukemiseen liittyvää asiantuntemusta. Neuvonnan toimijoiden verkostoituminen on olennaista laaja-alaisen osaamisen turvaamiseksi ja toimivien neuvonnan mallien siirtämiseksi. Neuvontaa tulee kehittää läpäisevästi eri hallinnonalojen ja toimijoiden yhteistyönä. Kynnystä neuvontaan ja ohjaukseen pääsemiseksi tulisi madaltaa.

Neuvonta on tapa vaikuttaa perusoikeuksina turvattujen yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden toteutumiseen sekä eräs peruspalveluihin pääsyn edellytys. Neuvonta tulee järjestää paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. Parhaiten saavutettavissa neuvonta olisi omassa asuinkunnassa. Neuvonnan järjestäminen tulisi suunnitella kunnan yhdenvertaisuussuunnitelmassa. Etnisten vähemmistöjen yhdyshenkilöverkosto ja monikulttuurisuustyöryhmät toimisivat paikallisina asiantuntijoina.

Etnisen syrjinnän tilasta tulisi kerätä säännöllisesti tietoa. Julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että ilmiö pitää tuntea, jotta siihen voidaan tehokkaasti puuttua. Raportoinnin tulisi ulottua paikalliselta tasolta aina valtakunnallisesti etnistä yhdenvertaisuutta edistävän vähemmistövaltuutetun toiminnan avuksi. Vähemmistövaltuutetun toimiston tukena toimivan vähemmistöasiain neuvottelukunnan tehtäviin etnisen syrjimättömyyden valvonnan ja seurannan kehittäminen kuuluu jo nykyisellään. Alueelliset vähemmistö-asiain neuvottelukunnat olisivat eräs tapa neuvonnan alueellisten toimintojen ja seurannan yhteensovittamiseksi, selvityksessä ehdotetaan.

Julkaisun on laatinut tutkija Riikka Tella ja se löytyy pdf-versiona maanantaista 28.11. alkaen osoitteesta www.vahemmistovaltuutettu.fi .
Lisätietoja antavat vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen, puh. 010 60 47004 tai tutkija Riikka Tella, puh. 010 60 49072 tai riikka.tella@mol.fi

Julkaisua voi myös tilata suunnittelija Päivi Okuogumelta osoitteesta paivi.okuogume@mol.fi tai puhelimitse 010 60 49037.