Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin on muuttunut myönteisemmäksi laman jälkeen. Myönteisimpiä asenteet ovat korkeasti koulutetuilla ja pääkaupunkiseudulla asuvilla. Eroja löytyy iän ja sukupuolen mukaan sekä poliittisesti eri tavalla suuntautuneiden välillä. Hyvä sosioekonominen tilanne vähentää pelkoa ulkomaalaisen työvoiman tulosta. Henkilökohtaiset suhteet maahanmuuttajiin lisäävät myönteistä suhtautumista.

Nämä tiedot käyvät ilmi dosentti Magdalena Jaakkolan tutkimuksesta, jossa kuvataan ja selitetään suomalaisten suhtautumista maahanmuuttajiin vuosina 1987, 1993, 1998 ja 2003 tehtyjen, koko väestöä edustavien haastattelututkimusten perusteella. Tutkimus osoittaa, että suhtautuminen eri syistä ja eri maista tulevien ulkomaalaisten maahanmuuttoon on muuttunut kaikissa väestöryhmissä myönteisemmäksi laman jälkeen. Tutkimusta ovat rahoittaneet työministeriö, opetusministeriö, sisäasiainministeriö, Helsingin kaupungin tietokeskus ja Kuntoutussäätiö.

Vuonna 2003 suhtautuminen ulkomaalaisten työnhakijoiden vastanottamiseen oli myönteisempää kuin laman aikana (vuonna 1993) ja vuonna 1998. Vuosina 1993–2003 kielteiset asenteet ulkomaalaisten työnhakijoiden vastaanottamiseen vähenivät  61 prosentista 38 prosenttiin. Vuonna 2003 lähes kolmasosa oli sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa vastaan nykyistä paljon tai jonkin verran enemmän ulkomaalaisia työnhakijoita ja suurin piirtein yhtä monet kannattivat vallitsevaa käytäntöä.

Osaaviin maahanmuuttajiin suhtaudutaan suopeasti – lama-aikana pelko kasvoi

Vuonna 2003 puolet suomalaisista oli sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa vastaan nykyistä enemmän ulkomaalaisia ”osaajia”, esimerkiksi asiantuntijoita ja tiedemiehiä, opiskelijoita ja kieltenopettajia. Runsas kolmasosa toivoi Suomeen entistä enemmän ulkomaalaisia yrittäjiä. Enemmistö suhtautui myönteisesti maahanmuuttajien toimimiseen lääkäreinä, opettajina, lastenhoitajina, sosiaalityöntekijöinä, työvoimatoimiston virkailijoina ja poliiseina.

Kielteiset asenteet pakolaisia kohtaan ovat vähentyneet laman jälkeen ja vallitsevan käytännön hyväksyminen on lisääntynyt. Suhtautuminen sota- ja ympäristöpakolaisiin sekä kehitysmaiden nälkää näkeviin oli myönteisempää kuin poliittisesti, uskonnollisesti tai rodun vuoksi vainottuihin ja niihin pakolaisiin, joiden paon syytä ei tiedetty.

Sosioekonomisen uhan kokeminen selitti varauksellista suhtautumista maahanmuuttajiin kaikkina tutkimusajankohtina. Mitä enemmän vastaajat pelkäsivät maahanmuuttajien uhkaavan suomalaisten työllisyyttä ja sosiaaliturvaa, sitä varauksellisemmin he suhtautuivat ulkomaalaisen työvoiman ja pakolaisten vastaanottamiseen. Laman ja suurtyöttömyyden aikana (1993) sosioekonomista uhkaa koettiin yleisemmin kuin ennen lamaa (1987) ja sen jälkeen (1998 ja 2003). Kilpailua työmarkkinoilla ja sosiaaliturvasta pelkäsivät eniten ne, joiden oma työmarkkina-asema oli heikoin eli työntekijät, työttömät ja eläkeläiset.

Koulutus, sukupuoli, asuinpaikka sekä poliittinen kanta vaikuttavat asenteisiin

Korkea koulutus selitti kaikkina tutkimusajankohtina eniten myönteistä suhtautumista maahanmuuttajiin. Vuonna 2003 korkea-asteen koulutuksen saaneista ja ylemmistä toimihenkilöistä lähes 60 prosenttia oli sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa vastaan nykyistä enemmän ulkomaalaisia työnhakijoita.

Miehet kannattivat naisia useammin koulutuksen perusteella valikoivaa muuttoliikettä. He toivoivat myös naisia useammin Suomeen lisää ulkomaalaisia yrittäjiä ja muita erityisosaajia. Naiset korostivat enemmän humanitaarisia seikkoja. He suhtautuivat pakolaisiin ja ulkoisesti suomalaisista erottuviin kansallisuusryhmiin myönteisemmin kuin miehet.

Nuorten poikien (15–17 v.) asenteet maahanmuuttajia kohtaan olivat huomattavasti varauksellisempia kuin samanikäisten tyttöjen. Joka neljäs poika piti itseään rasistisena ja kannatti ainakin osittain skinheadien ulkomaalaisvastaista toimintaa. Eläkeikäiset yhtyivät vanhoihin rasistisiin asenneväittämiin vielä useammin. Eläkeikäisten rasistisuus oli kuitenkin tiedostamatonta, sillä he pitivät itse itseään muita harvemmin rasistisina.

Pääkaupunkiseudulla suhtauduttiin ulkomaisen työvoiman ja pakolaisten vastaanottamiseen myönteisemmin kuin pienissä kaupungeissa ja maaseudulla. Vuonna 2003 lähes puolet pääkaupunkiseudulla asuvista vastaajista oli sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa vastaan ulkomaalaisia työnhakijoita nykyistä enemmän.

Myös poliittinen ideologia vaikutti asenteisiin. Vihreiden ja kokoomuksen kannattajat suhtautuivat muita myönteisemmin ulkomaalaisiin työnhakijoihin. Noin puolet heistä oli sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa vastaan nykyistä enemmän ulkomaalaisia työnhakijoita. Vasemmistoliiton kannattajat korostivat sen sijaan – vihreiden ohella – muita yleisemmin humanitaarisia näkökohtia. He olivat muita useammin sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa vastaan nykyistä enemmän pakolaisia.

Omakohtaiset kokemukset vähentävät epäluuloa

Ne, jotka tunsivat henkilökohtaisesti  ”Suomessa asuvia ulkomaalaisia”, suhtautuivat muita myönteisemmin ulkomaalaisiin työnhakijoihin, pakolaisiin ja eri kansallisuusryhmiin. Ne, jotka eivät tunteneet henkilökohtaisesti yhtään maahanmuuttajaa, suhtautuivat maahanmuuttoon kielteisimmin ja liittivät siihen eniten taloudellisia, sosiaalisia (esimerkiksi rikollisuus) ja terveydellisiä (esimerkiksi aids ja huumeet) uhkakuvia.

Kaikkiin tutkimuksessa mainittuihin kansallisuusryhmiin suhtauduttiin aiempaa myönteisemmin. Suomalaisista 74 prosenttia suhtautui edelleen myönteisesti inkerinsuomalaisten maahanmuuttoon. Suhtautuminen virolaisiin on muuttunut laman jälkeen myönteisemmäksi. Vuonna 2003 myönteisesti virolaisten maahanmuuttoon suhtautui 61 prosenttia ja avioitumiseen heidän kanssaan 55 prosenttia. Suhtautuminen venäläisiin on huomattavasti myönteisempää kuin lamavuonna 1993 ja myönteiset asenteet venäläisiä kohtaan ovat lisääntyneet myös vuoden 1998 jälkeen. Suhtautuminen somaleihin on aiempaa myönteisempää, vaikkakin edelleen varauksellista.

Vuonna 2003 suomalaiset suhtautuivat aiempaa myönteisemmin ulkomaalaisiin mahdollisina ystävinä, työtovereina, naapureina ja lähisukulaisen tai omana puolisona. Suhtautuminen avioitumiseen muun muassa inkerinsuomalaisten, virolaisten, venäläisten, somalien sekä kaikkiin kotimaisiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvien kanssa oli myönteisempää kuin aikaisemmin.

Moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus lisääntyneet

Maahanmuuton seurauksiin suhtauduttiin vuonna 2003 aiempaa optimistisemmin. Vastaajat korostivat entistä enemmän kulttuurielämän monipuolistumista, kielitaidon, suvaitsevaisuuden, elämäniloisuuden ja ulkomaankaupan lisääntymistä sekä talouselämän elpymistä maahanmuuton seurauksena. Vain runsas neljäsosa vastaajista uskoi suomalaisen kulttuurin joutuvan uhanalaiseksi maahanmuuton lisääntyessä. Enemmistö pelkäsi kuitenkin huumeiden, aidsin, rikollisuuden ja levottomuuksien leviämistä Suomeen maahanmuuton lisääntyessä.

Valtaosa eli 84 prosenttia vastaajista oli vuonna 2003 täysin tai osittain sitä mieltä, että maahanmuuttajien olisi hyvä säilyttää äidinkielensä ja opettaa sitä lapsilleen. Runsas puolet oli ainakin osittain sitä mieltä, että Suomen tulee järjestää ulkomaalaisille opetusta heidän äidinkielellään, jos he sitä haluavat. Joka kolmas antaisi ulkomaan kansalaisten äänestää eduskuntavaaleissa sen jälkeen, kun he ovat asuneet muutaman vuoden Suomessa. 27 prosenttia  myöntäisi heille oikeuden asettua kansanedustajaehdokkaaksi.

Suomalaisen asenneilmapiirin muuttuminen myönteisemmäksi helpottanee ulkomaalaisten maahanmuuttoa ja viihtymistä Suomessa. Asennetutkimukset osoittivat, että myönteiset asenteet ulkomaista työvoimaa kohtaan ovat yleistyneet enemmän kuin muista syistä muuttavia kohtaan.

Tutkimus on luettavissa työhallinnon Internet-sivuilla osoitteessa www.mol.fi/julkaisut. Tutkimuksen voi tilata sähköpostitse: tyoministerio.julkaisutiimi@mol.fi: Työvoimapoliittinen tutkimus 286 ”Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin vuosina 1987–2003”.

- - - - - - - - - - - - - - - - -
Lisätiedot:
Dosentti, Kuntoutussäätiön erikoistutkija Magdalena Jaakkola, puh. 050 380 0305,
sähköposti: etunimi.sukunimi@kuntoutussaatio.fi
Neuvotteleva virkamies Meri-Sisko Eskola, työministeriö, puh. 050 396 0161,
sähköposti: etunimi.sukunimi@mol.fi