Suomen kilpailukykyä parantavat tekijät, kuten työn tuottavuuden suotuisan kehityksen turvaaminen, työurien pidentäminen, osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen ja välillisten työvoima-kustannusten alentamismahdollisuudet kulminoituvat siihen ja ovat seurausta siitä, miten ihmiset kokevat hyvinvointinsa työelämässä. Talouskasvun turvaamiseksi on työvoiman vähetessä nostettava tuottavuutta laadullisesti kestävällä tavalla, sanoi Filatov Päättäjien yritysseminaarissa Hyvinkäällä torstaina 29.9.

Työvoima- ja ikärakenteen muutoksen yhteydessä tuottavuuden suotuisa kehitys tulee entistä tärkeämmäksi. Erityisesti palvelualoilla on tuottavuutta pystyttävä nostamaan. Tuottavuuden kehittymiseen on yhdistettävä korkeatasoinen työelämän laatu, jotta ihmiset voivat ja haluavat jatkaa työssä nykyistä pidempään. Työn on tarjottava ihmisille kehittymis- ja vaikutusmahdollisuuksia. Työssä on vallittava sisäinen luottamus ja saumaton yhteistoiminta. Tuottavuutta on edistettävä sellaisin laadullisesti kestävin keinoin, jotka samanaikaisesti tukevat ihmisten mahdollisuuksia pysyä työelämässä ja osallistua työelämään.

Monilla työllisyysasteeseen vaikuttavilla asioilla on kuitenkin kaksi puolta. Näin on esimerkiksi osa-aikatyössä. Se lisää työllisyyttä ja tuottaa hyvinvoinnille pohjaa. Osa-aikatyö on parempi vaihtoehto kokoaikatyöttömyydelle tai kokoaika-eläkkeelle. Opiskelun ja pienten lasten vanhemmuuden työn ja perheen yhteensovittamisen välineenä osa-aikatyö tuo lisäarvoa. Sitä vastoin vastentahtoinen osa-aikatyö ja vajaat työtunnit matalasti palkatuilla aloilla luovat osa-aikatoimeentuloa ja saattavat ylläpitää köyhyyttä ja syrjäytymistä. Eikä tätä kautta työllisyysasteen noston perimmäisempi tavoite, ihmisten hyvinvointi, lisäänny, Filatov totesi.

Osa-aikatyötä pitää kehittää yhteistyössä työelämäasiantuntijoiden kanssa niin, että ihmisten tarpeet ja turvallisuus työssä sekä samalla työelämän tuotannolliset tarpeet kohtaavat.

Verotuksen keventäminen on yksi työllisyyttä edistävä tekijä, mutta myös sen tuotoilla on merkitystä työhön kannustamisessa esimerkiksi päivähoidon rahoittamisessa. Erityisesti naisten työssäkäynnin kannalta päivähoitopalveluilla ja -kustannuksilla on iso merkitys. Jos päivähoitomaksuja joudutaan korottamaan sen vuoksi, että kuntien verotuotot vähenevät merkittävästi, nousee pienten lasten vanhempien työssäkäynnin kynnys.

- Myös tulonsiirtojen ja palkkatulojen liian kaavamainen yhteensovittaminen synnyttää tilanteita, joissa työnteolle ei ole riittäviä kannusteita. Esimerkiksi asumistuki vähenee työtulojen kasvaessa. Budjettiriihessä tähän saatiin pitkäaikaistyöttömien kohdalla parannusta, mutta vielä on paljon tehtävää. Tietyissä tilanteissa sosiaaliturvan alentuminen syö liiaksi työstä saatua taloudellista hyötyä. Mahdollisia esteitä osallistua työelämään on purettava. Esimerkiksi soviteltua päivärahaa tulee kehittää paremmin erilaisten   työntekomuotojen erityispiirteen huomioon ottavaksi, Filatov esitti.

- Kun puhutaan rakenteellisten uudistusten tarpeesta, on muistettava myös  keskustelu elinkeinoelämän jäykistävistä rakenteista.  Hyvin toimivat markkinat kannustavat yrityksiä investointeihin, panostamaan uusille liike-toiminta-alueille sekä kehittämään joustavia toimintatapoja. Suomen hintataso on lähes viidenneksen EU:n keskiarvoa korkeampi, joten kilpailussa lienee puutteita. Toimivalla kilpailulla on suuri merkitys ihmisten ostovoimaan ja siten työllisyyteen, Filatov totesi.

- On löydettävä yhteinen tahto tekemiseen. Samanaikaisesti kun työllisyysastetta pitää nostaa, on alennettava määrätietoisesti työttömyysastettamme.  Ikääntyvien työssä jatkamisen rinnalla on nuorten syrjäytyminen estettävä ja koulupudokkaat poimittava. Työ on aloitettu, mutta tavoitteiden saavuttaminen vaatii yhteistä ponnistusta.