- Jos työlle ei löydy tekijöitä, useimmiten on kyse työn osaamisvaatimusten ja työnhakijoiden osaamisen kohtaamattomuudesta. Tähän auttaa osaltaan ammatillinen työvoimapoliittinen koulutus. Jos työlle ei löydy tekijää, on myös rohjettava kysyä, onko työssä jotain vikaa. Työelämän pirstaloituminen eli  pätkätyöt, osa-aikatyöt ja vuokratyö eivät ole aina yhtä houkuttelevia osaavan työntekijän näkökulmasta kuin vakituinen kokoaikatyö. Kasaantuessaan matalapalkka-aloille pirstaleisuus tuo mukanaan myös toimeentulo-ongelmia ja vie työltä yhden mielekkyyden, toimeentulon, sanoo työministeri Tarja Filatov.

- Avoimien työpaikkojen määrä työvoimatoimistoissa on kasvanut. Tämä positiivinen kehitys johtuu työllisyyden paranemisesta. Negatiivisena työpaikkamäärän kasvu näyttäytyy työmarkkinoiden rakenteellisten muutosten vuoksi; sama pätkätyö saattaa olla vuoden aikana useammin auki ja lisää näin ollen avoimien työpaikkojen määrää. Avoimien työpaikkojen määrä ei kerro rekrytointiongelmista. Avoin työpaikka muuttuu ongelmaksi vasta silloin, kun siihen ei löydy osaavaa työntekijää, Filatov muistuttaa.

- Nykyiset osaavan työvoiman saatavuusongelmat perustuvat monelta osin aiemmin tehtyihin ratkaisuihin. Ongelmien välttämiseksi on oltava riittävästi lyhyen ja pitkän aikavälin tietoa työmarkkinoiden tarpeista. Ennakointi on nähtävä yksittäisen työnantajan tehtävänä ja yhteiskunnan laajempana tutkimuksellisena tehtävänä.

- Työvoiman saatavuuteen vaikuttavat monet asiat: asuntopolitiikka, liikkuvuutta edistävät tai estävät toimet. Eri alojen arvostus ja työolot vaikuttavat työvoiman hakeutumiseen tietylle alalle tai sieltä pois. Myös työaika, palkkaus, työhyvinvointi ja työvoiman riittävyys vaikuttavat työvoiman saatavuuteen.

Työpaikat täyttyvät pääosin kohtuuajassa ja osaavaa työvoimaa on riittävästi saatavilla. Eri ammattien ja alojen rekrytointiongelmat vaihtelevat alueittain sekä määrällisesti että suhteellisesti. Siksi rekrytointiongelmien ratkaisussa on huomioitava alue- ja paikallistaso.

Ammatillinen työvoimapoliittinen koulutus helpottaa työttömän ihmisen työn saantia ja on osavastaus osaavan työvoiman saatavuuteen.

Työvoimakoulutusta ja oppisopimuskoulutusta voidaan hyödyntää aloilla, joilla on osaamisvajetta. Osaamistarpeet ovat yhä enemmän työpaikkakohtaisia, mihin voidaan vastata koulutusta räätälöimällä. Yhteishankinta ja yksitäisten opiskelijapaikkojen hankkiminen antavat tähän mahdollisuuden työvoimapoliittisessa koulutuksessa.

Yhteishankintakoulutus sopii erityisesti uuden työvoiman rekrytointitilanteisiin ja yritysten sopeuttamistilanteisiin (muutosturvamalli). Rekrytointiongelmien ratkaisu edellyttää, että koulutusta kohdennetaan myös työssä oleviin. Rekrytoinnin sujuvuudesta huolehtiminen on tärkeää, koska se vaikuttaa työllisyyteen. 

70 prosenttia työvoimapoliittisesta koulutuksesta on tutkintoon tai sen osiin tähtäävää. Näyttötutkinto on oiva tapa osoittaa ammattitaito tiettyyn ammattiin tai työtehtävään. Monissa ammateissa vaaditaan nykyisin ammattitaidon sertifiointia. Esimerkiksi ravintola-alalla ei saa työskennellä ilman hygieniapassia, kuljetusalalla tarvitaan todistus vaarallisten aineiden kuljettamisluvasta jne.

Työvoimapoliittisen koulutuksen laadun ja työllistyvyyden eteen on tehty ja tehdään määrätietoista työtä. Viimeaikaiset tulokset kertovat, että työssä on edistytty, sanoo Filatov.