Vuorotteluvapaata käyttäneet palkansaajat ja sijaisiksi palkatut työttömät kokevat hyötyvänsä selvästi vuorotteluvapaasta. Palkansaajat jaksavat paremmin vuorotteluvapaan ansiosta, ja sijaisuudet parantavat työttömien työllistymisedellytyksiä. Myös työnantajille vuorottelusta on selvästi enemmän hyötyä kuin haittaa. Tulokset käyvät ilmi Jyväskylän yliopiston tekemästä tutkimuksesta Vuorotellen virkeäksi. Työministeriön tilaamassa tutkimuksessa on selvitetty vuorotteluvapaan käyttöä ja vaikutuksia palkansaajien, sijaisten ja työnantajien kannalta. Työministeri Tarja Filatov pitää tärkeänä vuorotteluvapaan jatkamista.

Vuorotteluvapaajärjestelmä otettiin käyttöön vuoden 1996 alussa. Vuorotteluvapaalle jäi yhteensä 90 885 palkansaajaa yhdeksän vuoden aikana (1996-2004). Vuonna 2003 vuorottelijoita oli yhteensä 13 300 - kuukausitasolla palkansaajista 0,4 prosenttia oli vuorotteluvapaalla. Vastaavasti 3 prosenttia työttömistä oli vuorottelusijaisena. Vuorottelun pituus oli keskimäärin 7 kuukautta.

Naisten osuus vuorottelijoista ja sijaisista oli 71 prosenttia. Vuorottelijat olivat  keskimäärin 10 vuotta sijaisia vanhempia. Sijaisten keski-ikä oli 33 vuotta, vuorottelijoiden 43 vuotta. Puolet vuorottelijoista työskenteli kunnissa, kolmasosa yrityksissä ja kymmenesosa valtiolla. Vuorottelijoiden yleisimmät toimialat olivat terveys- ja sosiaalipalvelut, julkinen hallinto, teollisuus, kuljetus, tietoliikenne ja koulutus.

Vuoden 2003 alussa voimaan tullut uusi vuorotteluvapaalaki edellyttää vähintään 10 vuoden työhistoriaa ennen vuorottelua. Lisäksi edellytetään, että työsuhde saman työnantajan kanssa on kestänyt vähintään vuoden. Ennen vuotta 2003 riitti vuoden työkokemus. Pidemmän työhistoriavaatimuksen seurauksena alle 30-vuotiaiden vuorottelu loppui lähes täysin ja 30–34 -vuotiaiden vuorottelu puolittui vuonna 2004.

Vuorottelu edistää palkansaajien jaksamista mutta vaikeuttaa toimeentuloa

Vuorottelun tavoite on edistää työntekijän työssä jaksamista. Työssä jaksaminen korostui vuorotteluvapaan syissä. Yleisimmät syyt olivat halu pitää taukoa työelämästä, halu saada lisäaikaa perheelle ja harrastuksille, työpaineet ja stressi, levon tarve sekä elämänarvojen uudelleenarviointi. Jaksaminen korostui myös vapaan ajankäytössä. Vapaalla haluttiin ennen kaikkea levätä, latautua ja kerätä voimia. Vuorotteluvapaalle jääneet kokivat muihin palkansaajiin verrattuna useammin kiirettä ja vaikeuksia jaksaa työssään. 

Vuorotteluvapaan vaikutuksia pidettiin pääosin myönteisinä. Useimmat vuorottelijat kokivat henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa, motivaationsa sekä suhteidensa perheenjäseniin parantuneen. Rekisteriseurannan mukaan vuorottelu edisti työssä pysymistä. Toisaalta suurimpana ongelmana pidettiin sitä, että toimeentulo heikentyi vuorotteluvapaan vuoksi. 

Hyvä esimerkki ministeri Filatovin mielestä on Abloy Oy:n käytäntö, jossa työntekijöille annetaan tietyn iän jälkeen vuosittain ylimääräisiä vapaapäiviä ja näin heidät saadaan pysymään työssä pidempään. Yrityksen menettely osoittaa oikeaksi sen, että työnantajan antama vapaa voi lisätä koko työuran aikaisia työtunteja.  

Sijaisiksi valikoituvat työpaikoille tutut työnhakijat

Sijaisiksi palkatut työttömät saivat mahdollisuuden päästä työmarkkinoille. Ennen sijaisuutta sijaiset olivat olleet määräaikaisissa työsuhteissa, joiden välillä oli ollut lyhyitä työttömyysjaksoja. Valtaosa sijaisista oli aiemmin työskennellyt samassa työpaikassa määräaikaisena, eli sijaisiksi valittiin usein työpaikoille tuttu työntekijä.

Sijaisuus paransi sijaisen omaa ja hänen perheensä taloudellista tilannetta. Sijaisuuden koettiin vaikuttavan merkittävästi myöhempään työllistymiseen, henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja itsetuntoon. Rekisteriseurannan mukaan sijaisuudet edistivät sijaisten työllistymistä. Sijaisuuden huonoja puolia olivat työn määräaikaisuus ja lyhytkestoisuus.

Vuorottelusijaisuudet eivät työllistä työttömien huono-osaisimpia. Vain 2-3 prosenttia sijaisista oli pitkäaikaistyöttömiä eli yli vuoden työttömänä olleita.

Vuorottelu tuo vaihtelua työpaikoille

Työnantajien mielestä vuorottelu tuo vaihtelua työyhteisöön ja helpottaa työntekijöiden palkkausta. Vuorottelun uskottiin auttavan varsinkin vanhimpia työntekijöitä jaksamaan työssään. Vuorottelun huonoina puolina nähtiin vapaiden aiheuttamat työn uudelleenjärjestelyt sekä sopivien sijaisten löytäminen ja perehdyttäminen. Vuorottelun hyötyjä pidettiin kuitenkin haittoja suurempina.

Vuorottelijoiden, sijaisten ja työnantajien kokemuksia kartoitettiin postikyselyin ja teemahaastatteluin syksyllä 2004. Kyselyihin vastanneita oli yhteensä 1640. Vuorottelun yleisyyttä ja ominaispiirteitä selvitettiin työministeriön ja Tilastokeskuksen rekisteriaineistojen avulla.

Lisätietoja: Tutkijat Jouko Nätti, puh. 014 260 3118, Maarit Manninen, puh. 040 536 2584, Mia Väisänen, puh. 014 260 3117 ja Timo Anttila puh. 014 260 3128, Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos.

Tutkimus on luettavissa työministeriön Internet-sivuilla osoitteessa www.mol.fi/julkaisut.

Julkaisutilaukset: sähköpostilla tyoministerio.julkaisutiimi@mol.fi, Jouko Nätti, Maarit Manninen, Mia Väisänen, Timo Anttila: Vuorotellen virkeäksi, vuorotteluvapaan seurantatutkimus. Työpoliittinen tutkimus 279. Lisätietoja tutkimuksesta projektin kotisivulta http://www.jyu.fi/yhtfil/vuorottelu/.

Työministeriön viestintä, korkeakouluharjoittelija Satu Peltomäki, puh. 010 60 48030