Monet yritykset ja ulkoiset sidosryhmät pitävät täysin luontevana ja tavoiteltavana sitä, että yritys kantaa sosiaalista vastuuta yli sen, mitä lait niiltä edellyttävät. Sosiaalinen vastuu ei ole suomalaisille yrityksille vain pakkopulla tai  julkisuustemppu ulkokuoren kiillottamiseksi, vaan yritykset pyrkivät tällä tavoin myös lieventämään omalta osaltaan yhteiskunnallisia epäkohtia ja parantamaan henkilöstönsä hyvinvointia. Jotkut edelläkävijäyrityksistä ovat olleet perustamassa yritysten vastuullisuutta edistävää yhdistystä.

Tämä käy ilmi työministeriön erikoissuunnittelija Maija-Leena Uimosen tutkimuksesta "Suomalaisten yritysten vapaaehtoinen sosiaalinen vastuu – Sidosryhmäviitekehys yritysten ja ulkoisten sidosryhmien edustajien näkemyksissä". Uimonen on tutkinut yritysten harjoittamaa vapaaehtoista sosiaalista vastuuta haastattelemalla niin sanottujen edelläkävijäyritysten ja vertailuryitysten sekä ulkoisten sidosryhmien edustajia. Tutkimus on samalla Uimosen väitöstutkimus, joka tarkastetaan Helsingin yliopistossa lauantaina 16.12.

Uimonen tarkastelee tutkimuksessaan laajasti yritysten vapaaehtoista, lakien vähimmäisvaatimukset ylittävää sosiaalista vastuuta, joka on osa yritysten yhteiskunnallista vastuuta. Keskeisenä kysymyksenä on, mikä on yrityksen tehtävä ja rooli yhteiskunnassa ja millaista vastuullisuutta yrityksiltä voidaan odottaa vaarantamatta niiden kannattavuutta ja tuottavuutta.

Yrityksiltä perätään nykyään yhteiskunnallista vastuuta voimakkaammin kuin aikaisemmin. Kysymyksiä esittävät niin yritysten sidosryhmät kuin myös yritykset itse. Vastuulliset edelläkävijäyritykset pyrkivät ydintoimintansa ohessa kantamaan myös sosiaalista ja ekologista vastuuta. Yritykset eivät toimi vastuullisesti pelkästään siksi, että se on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja edistää parhaimmillaan useidenkin kansalaisryhmien hyvinvointia vaan myös siksi, että se hyödyttää niitä itseään.

Vastuullisuudesta on  tullut yksi yrityksen kilpailukeinoista ja investointikohteista. Uimonen arvelee syyksi sitä, ettei esimerkiksi tavaroiden laatu- ja hintakilpailu enää erottele riittävästi yrityksiä ja tuotteita toisistaan. Lisäksi osa kuluttajista odottaa tuotteilta ja palveluilta eettisyyttä ja uusia elämyksiä.

Nykyinen vastuun jako halutaan säilyttää

Tutkimuksessa näkyy ristiriitainen kuva siitä, millaista vapaaehtoista sosiaalista vastuuta yrityksiltä odotetaan ja siitä, mitkä ovat yritysten velvollisuudet yhteiskunnassa. Yrityksiltä edellytetään vastuullisuutta vastavuoroisuutena yhteiskunnan tarjoamista palveluista ja infrastruktuurista. Toisaalta taas vastuuta ottavia yrityksiä epäillään ja kritisoidaan jopa ”tempuista” maineensa ja kilpailukykynsä parantamiseksi. Lisäksi epäillään, että julkisen vallan vastuu heikkenee ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus lisääntyy, jos yritykset ottavat lait ylittävää vastuuta kansalaisten hyvinvoinnista.

Tutkimuksessa selviää, että useat edelläkävijäyritykset ja ulkoiset sidosryhmät eivät pidä työllistämistä ja verojen maksua riittävänä yritysten vastavuoroisena sosiaalisena vastuullisuutena. Haastatellut eivät kuitenkaan toivo merkittäviä muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön tai yhteiskunnallisiin sopimuksiin. He kokivat suomalaisen hyvinvointimallin ja vastuunjaon kansalaisten hyvinvoinnista toimivaksi, eivätkä halunneet juurikaan muuttaa sitä.

Uimonen toivookin, että myös tulevaisuudessa huolehditaan siitä, etteivät muutokset sosiaalisen vastuun jakautumisessa julkisen sektorin ja yhteiskunnan muiden osaryhmien kuten yritysten välillä vähennä oikeudenmukaista ja tasa-arvoista huolenpitoa kansalaisista.

Kuluttajat avainasemassa

Vaikka useissa yrityksissä vastuullisuus voi olla osa yritysten strategista päätöksentekoa ja operatiivista toimintaa, kyse ei ole laajamittaisista panostuksista vapaaehtoisiin sosiaalisiin toimiin. Yritysten vapaaehtoinen sosiaalinen vastuullisuus kohdistuu tutkimuksen mukaan pääosin yksittäisiin, pieniin yritysten ja ulkoisten sidosryhmien yhteistyöhankkeisiin.

Uimosen mielestä yritysten sosiaalisen vastuun kehitys riippuu ennen muuta siitä, ovatko kuluttajat halukkaita palkitsemaan yrityksiä eettis-moraalisista toimintatavoista ja maksamaan niistä mahdollisesti aiheutuvia lisäkustannuksia. ”Elleivät kuluttajat palkitse yrityksiä vastuullisuudesta, sillä ei ole sellaista markkina-arvoa, mikä sillä pitäisi olla”, tutkimuksen yksi yritysedustaja toteaa. Yksittäinen yritys ei voi myöskään toimia markkinoilla pitkään kilpailijoitaan vastuullisemmin, jos se lisää merkittävästi kustannuksia. Positiivisia ratkaisukeinoja on syntynyt. Esimerkiksi eräät suomalaiset yritykset ovat perustaneet yhteisen vastuullisen tuontikaupan verkoston.

Haastavat globaalit markkinat

Globaaleilla, rajusti kilpailluilla markkinoilla myös suomalaiset yritykset kohtaavat usein täysin toisenlaisen toimintaympäristön kuin Suomessa. Niiden on punnittava keskenään, noudattavatko ne paikallista kulttuuria ja lakeja vai suomalaisia lakeja ja kansainvälisten järjestöjen ohjeistoja esimerkiksi ihmisarvoisista työoloista ja korruptiosta.

Hyvänä ohjenuorana voidaan Uimosen mielestä pitää sitä, että yritysten pitäisi valita vaativin taso kunkin maan lakeihin verrattuna. Esimerkiksi niiden ei pidä tukea epädemokraattisten valtioiden ihmisoikeuksien loukkauksia, kuten sanan- ja yhdistymisvapauksien rajoituksia. Euroopan unioni pitääkin yritysten yhteiskunnallista vastuuta yhtenä keinona hallita muutosta vastuullisesti sekä sovittaa yhteen sosiaalinen kehitys ja yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen.

Tutkimuksen näytteessä oli mukana 20 yritystä. Niistä 11 on niin sanottuja kärkiyrityksiä, jotka kuuluvat yritysten vastuullisuutta edistävään yhdistykseen. Vertailuyrityksinä käytettiin yhdeksää yhdistykseen kuulumatonta yritystä. Lisäksi haastateltiin yhdeksää ulkoisten sidosryhmien edustajaa, jotka edustavat muun muassa työmarkkina- ja kansalaisjärjestöjä, yleishyödyllisiä järjestöjä sekä julkista hallintoa ja evankelisluterilaista kirkkoa.

---------------
Lisätietoja:
Erikoissuunnittelija Maija-Leena Uimonen, työministeriö, 010 60 48951, 050 396 0373, etunimi.sukunimi@mol.fi
Tutkimus on julkaistu työministeriön internet-sivuilta www.mol.fi/julkaisut.