Vuonna 2006 työelämässä on näkyvissä oireita polarisoitumisesta ja kehitys näyttää ristiriitaiselta. Toisaalta palkansaajat kokevat työmarkkina-asemansa vahvistuneen enemmän kuin vuosiin. Irtisanomisuhkat ovat vähentyneet. Työllisyyden odotetaan edelleen paranevan ja yksityisellä sektorilla luotetaan myös oman työpaikan talouden vahvistumiseen. Hyvällä taloudellisella kehityksellä on kuitenkin ollut kääntöpuolensa. Omaa työtä koskevat vaikutusmahdollisuudet näyttävät vähentyvän ja pomotus lisääntyvän. Moni pohtii edelleen työnsä mielekkyyttä ja varsinkin kuntien työntekijöiden jaksamisvaikeudet lisääntyvät. Eri sektoreiden ja työpaikkojen väliset erot ovat kasvaneet. Erityisesti kunnissa työelämän laadun muutokset poikkeavat muista sektoreista. Nämä ovat työministeriön tekemän työolobarometrin 2006 ennakkotietoja. Barometrin tekemisestä vastaa erikoissuunnittelija Pekka Ylöstalo.

Palkansaajat ovat antaneet vuonna 2006 suomalaisen työelämän laadulle varsin korkea arvosanan. Koulutodistuksen keskiarvolla ilmaistuna se on kahdeksan. Työelämän laatua on mitattu neljällä ulottuvuudella. Niistä työpaikan varmuus on ainoa, joka on selvästi parantunut kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kaikkien kolmen muun – tasapuolisen kohtelun, voimavarojen ja kannustavuuden – arvosanat ovat lievästi alentuneet. Eri sektoreista teollisuudessa kehitys on ollut myönteisintä ja kielteisintä muutos on ollut kunnissa. Sama näkyy palkansaajien arvioissa siitä, onko työelämä tällä hetkellä muuttumassa hyvään vai huonoon suuntaan. Kunnissa arvioidaan vaikutusmahdollisuuksien vähenevän ja myös tämänhetkisen työn mielekkyyttä epäillään.

Työministeri Tarja Filatov uskoo palkansaajien tyytyväisyyden työoloihinsa ja työmarkkina-asemaansa johtuvan siitä, että he uskaltavat nyt luottaa oman työpaikkansa säilyvän, kun hyvä talous- ja työllisyyskehitys on jo jatkunut jonkin aikaa. Filatov arvelee, että kuntien henkilöstön muita palkansaajia suurempi tyytymättömyys työoloihinsa johtuu epävarmuustekijöistä, joita kunnissa on. Kuntien muutosprosesseissa on henkilöstöjohtamiseen panostettava huomattavasti nykyistä enemmän, Filatov huomauttaa. Filatov toivoo, että kuntien yt-laki saataisiin voimaan mahdollisimman pian, koska se tuo lisää välineitä muutoksenhallintaan.

Odotukset parantuneet

Vuonna 2006 työllisyyttä koskevat odotukset ovat selvästi parantuneet ja työttömyyden pahenemista pelkäävien osuus on puolittunut edelliseen vuoteen verrattuna. Oman työpaikan taloutta koskevat odotukset ovat samanlaisia, mutta vain yksityisellä sektorilla. Julkisella sektorilla työpaikkansa talouden heikkenemistä odottavia on lähes kolminkertainen määrä hyvään kehitykseen uskoviin verrattuna.

Henkilöstöä lisätty enemmän kuin vähennetty

Kaikilla sektoreilla on enemmän henkilöstöä lisänneitä kuin vähentäneitä työpaikkoja. Uusista työpaikoista 34 prosenttia oli vakinaisia ja sama määrä oli määräaikaisia tai tilapäisiä. Vakinaisten työsuhteiden osuus on ollut hitaassa kasvussa usean vuoden ajan. Tämä ei päde kuitenkaan kuntasektoriin, jossa määräaikaisten työsuhteiden osuus kasvoi edelleen vuonna 2006.

300 000 henkeä teki ylitöitä korvauksetta

Korvattuja tai korvauksettomia ylitöitä elo- syyskuussa teki 47 prosenttia palkansaajista. Osuus on pysynyt kolme vuotta samana. Edelliseen vuoteen verrattuna ylitöissä olleiden osuus on kasvanut teollisuudessa viidellä prosenttiyksiköllä ja yksityisellä palvelusektorilla kahdella prosenttiyksiköllä. Julkisella sektorilla ja etenkin kunnissa ylityöt ovat vähentyneet.

Noin 300 000 palkansaajaa teki ylitöitä korvauksetta elo-syyskuussa vuonna 2006. Korvauksettomat ylityöt ovat hyvin tavallisia ylemmillä toimihenkilöillä, sillä heistä miltei joka neljäs (24 %) teki tällaisia. Alemmilla toimihenkilöillä vastaava osuus on vain 10 prosenttia ja työntekijäasemassa olevilla korvauksettomia ylitöitä tehneiden osuus jää kolmeen prosenttiin. Korvauksettomien ylitöiden tekeminen on huomattavasti yleisempää valtion ja kuntien työpaikoilla kuin yksityisellä sektorilla.

Työaikaa säästöön

Kuudella kymmenestä työntekijästä on käytössään työaikajärjestelmä, jossa normaalin työajan ylittävät työtunnit merkitään ylös ja ne voi pitää vapaana myöhemmin. Normaalin työajan alittavat tunnit voi vastaavasti tehdä myöhemmin. Säästöön kerääntyneitä työtunteja voi käyttää kokonaisina vapaapäivinä 47 prosenttia palkansaajista. Eniten tällaisia työaikajärjestelmiä, joita kutsua myös työaikapankeiksi, on käytössä valtiolla ja vähiten niitä on kuntien työpaikoilla. Miltei yhdeksän kymmenestä palkansaajasta, jolla on mahdollisuus kokonaisten työpäivien mittaisiin työaikajoustoihin, on hyvin tyytyväinen käytössä olevaan järjestelmään.

Työpaikkakoulutusta keskimäärin 5,4 päivää vuodessa

Noin puolet palkansaajista osallistui kuluvan vuoden aikana työnantajan kustantamaan koulutukseen. Määrä on lisääntynyt yksityisellä sektorilla ja se on vähentynyt julkisella sektorilla. Kuitenkin edelleen julkisella sektorilla koulutusta on ollut selvästi yksityistä sektoria enemmän. Vuonna 2006 työpaikkakoulutuksen keskimääräinen pituus oli 5,4 päivää vuodessa. Se on hieman lyhentynyt.

Ns. tyky-toiminta on hyvin yleistä suomalaisilla työpaikoilla. Esimerkiksi työturvallisuutta tai työntekijöiden ammattitaitoa on kehitetty noin kahdeksalla työpaikalla kymmenestä. Tämän vuoden aikana tällainen toiminta ei ole enää lisääntynyt. Työpaikan tuottavuuden tai laadun parantamiseen tähtäävä kehittämistoiminta on pitkällä aikavälillä hieman vähentynyt.

Palkkausjärjestelmät muutoksessa

Työpaikoilla on käynnissä palkkausjärjestelmien uudistuminen. Tällä hetkellä muutoksia on eniten julkisen sektorin työpaikoilla, joilla ollaan siirtymässä erilaisten tulospalkkausjärjestelmien käyttöön. Palkkaan aikaisemmin vaikuttanutta ikälisäjärjestelmä puretaan ja tilalle rakennetaan uusia työn vaativuuden ja suoriutumisen arviointijärjestelmiä. Työtehtävien vaativuuden arviointi on yleistynyt voimakkaasti. Eniten vaativuuden arviointijärjestelmiä on käytössä valtiolla (86 %) ja vähiten niitä löytyy yksityiseltä palvelusektorilta.

Työvuosien lukumäärä on edelleen keskeinen palkan suuruuteen vaikuttava asia 66 prosentilla kuntien palkansaajista. Osuus on pienin valtiolla, jossa työn laatu ja henkilökohtainen suoriutuminen ovat tulleet ikälisäjärjestelmän tilalle. Muutos on ollut erittäin nopea. Työyksikön tulokseen perustuvia tulospalkkioita käytetään yleisesti teollisuudessa (56 %). Tulospalkkioiden käyttö on  kuitenkin hieman vähentynyt. Voittopalkkiot, optiot ovat lähes tuntemattomia julkisella sektorilla, mutta joka viides teollisuuden työntekijä on niiden piirissä.

Palkkausjärjestelmiin suhtaudutaan täysin eri tavalla julkisella ja yksityisellä sektorilla. Palkkaustaan oikeudenmukaisena pitäviä on noin 70 % kaikilla muilla sektoreilla paitsi kunnissa. Siellä osuus jää 46 prosenttiin. Mielipiteet palkkauksen kilpailukykyisyydestä ja kannustavuudesta eroavat vielä enemmän. Ero on teollisuuden ja kuntien välillä kaksin–kolminkertainen teollisuuden hyväksi.

Joka toisen työ henkisesti rasittavaa

Noin puolet palkansaajista pitää työtään henkisesti rasittavana. Fyysisesti rasittavana työtään pitäviä on noin kolmannes. Kuntasektorilla työ koetaan huomattavasti useammin sekä henkisesti että fyysisesti rasittavaksi, sillä miltei 80 prosenttia piti työtään henkisesti ja vajaa puolet fyysisesti rasittavana. Rasittavuuden lisääntyminen on hidastunut 1990-luvun puolesta välistä lähtien. Kolmen neljän viimeksi kuluneen vuoden aikana tämä hidastumistrendi on kääntynyt ja arviot työn rasittavuuden lisääntymisestä ovat jälleen yleistyneet.

Sairauspoissaolot vähentyneet hieman

Yli 80 prosenttia palkansaajista pitää sekä henkistä että fyysistä työkykyään suhteessa työn vaatimuksiin hyvänä. Huonona työkykyään pitäviä on 12 – 19 prosenttia eri sektoreilla. Omaa työkykyä koskevat subjektiiviset arviot osoittavat palkansaajakunnan keskimääräisen työkyvyn laskeneen tasaisesti tällä vuosikymmenellä yksityisellä palvelusektorilla ja varsinkin kunnissa.

Sairauspoissaolot ovat hieman vähentyneet vuonna 2006. Ne ovat kuitenkin pidentyneet. Miehet olivat vuoden aikana poissa keskimäärin 7,3 päivää ja naiset 10,3 päivää. Valtaosa sairauspoissaoloista kestää päivän tai kaksi. Silti sairauspoissaolojen keskipituus oli 15,3 päivää vuodessa. Iän karttuessa sairauspoissaolot pitenevät. Kuitenkin eniten sellaisia palkansaajia, jotka eivät olleet vuoden aikana päivääkään poissa sairauden takia, on eniten kaikkein nuorimmissa ja kaikkein vanhimmissa ikäryhmissä. Vanhimpien kohdalla selitys liittyy työssä olevien voimakkaaseen valikoitumiseen. Myöskään sairauksien lisääntyminen iän karttuessa ei välttämättä tarkoita sitä, että tällöin ei kyettäisi käymään työssä. Koko palkansaajakunnasta kolmanneksella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Heistä 90 prosenttia sanoo suoriutuvansa normaaleista töistä.

Ikääntyminen tuo kuitenkin mukanaan selviä jaksamisongelmia. Yli 55-vuotiaista 9 prosenttia arvioi, että tuskin jaksaa nykyisessä työssään kahden vuoden kuluttua. Kahdeksan prosenttia on tämän lisäksi epävarma jaksamisestaan. Vuoden aikana sellaisten palkansaajien osuus, jotka voisivat luopua työstään vaikka heti, on hieman kasvanut (11 %). Yli puolet palkansaajista haluaisi keventää tai vähentää työntekoaan.

Kiusaaminen vähentynyt, väkivallan uhka lisääntynyt

Kokonaisuutena ottaen henkinen väkivalta ja työpaikkakiusaaminen on vähentynyt työpaikoilla. Työpaikkakiusaamisella tarkoitetaan työntekijän eristämistä, työn mitätöintiä, uhkaamista, selän takana puhumista ja muuta painostusta. Vuonna 2006 kolmannes palkansaajista oli havainnut tällaista ainakin joskus työpaikallaan. Työpaikkakiusaaminen on huomattavasti useammin julkisen kuin yksityisen sektorin ongelma ja se on edelleen lisääntynyt vuoden aikana julkisella sektorilla. Esimerkiksi kunnissa itse kiusaamisen kohteena kertoo olleensa 27 prosenttia. Mukana luvussa on myös asiakkaiden taholta tullut kiusaaminen.

Väkivaltahavainnot työpaikoilla ovat yleisiä. Joku työpaikalla on joutunut ainakin kerran väkivallan kohteeksi 18 prosentilla työpaikoista. Näistä yli puolet oli ollut useita kertoja väkivallan kohteena. Erot eri sektoreiden välillä ovat  erittäin suuret.  Kunnissa väkivaltahavainnot ovat lisääntyneet ja niitä on hämmästyttävän paljon. Vuonna 2006 väkivaltahavaintoja oli 39 prosentilla kuntien työpaikoista. Teollisuudessa vastaava osuus on kolme prosenttia. Kunnissa työskentelevistä 12 prosenttia oli itse vuoden aikana joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi useita kertoja. Lisäksi 7 prosenttia oli kokenut tällaista kerran. Tämä tarkoittaa sitä, että noin joka viides kunnissa työssä oleva on joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Yksityisellä palvelusektorilla vastaava osuus on vain kolmannes tästä ja teollisuudessa osuus jää yhteen prosenttiin.

----------------

Lisätietoja:

Erikoissuunnittelija Pekka Ylöstalo, työministeriö, 010 60 47090, etunimi.sukunimi@mol.fi
Viestintäpäällikkö Helinä Tuominen, työministeriö, 010 60 48042, etunimi.sukunimi@mol.fi


Työolobarometrin ennakkotiedot julkaistaan työministeriön internet-sivuilla 7.12. kello 9.30 jälkeen osoitteessa www.mol.fi/julkaisut.