Uutta työvoimaa haettiin vuoden 2006 toisella neljänneksellä noin 84 000 toimipaikkaan eli 59 prosenttiin Suomen toimipaikoista. Työpaikkoja täytettiin noin 54 000 toimipaikassa eli 38 prosenttia toimipaikoista oli rekrytoinut uutta työvoimaa. Tiedot käyvät ilmi työministeriön Tilastokeskuksella teettämistä vuoden 2006 toista vuosineljännestä koskevista työnantajahaastatteluista. Työministeriö on teettänyt työnantajahaastatteluja vuosittain vuodesta 1993 alkaen ja neljännesvuosittain vuodesta 2002 lähtien. Vuosittain haastatellaan noin 10 000 toimipaikkaa, joista noin 2500 sisältyy neljännesvuosiraportteihin.

Työvoimatoimisto apuna työvoiman haussa

Vuoden 2006 toisella neljänneksellä työvoiman hankinnassa onnistuttiin parhaiten työvoimatoimiston välityksellä. 31 prosenttia uutta työvoimaa hakeneista työnantajista oli rekrytoinut uutta henkilöstöä työvoimatoimiston avulla. Työvoimatoimisto on merkityksellisin työvoiman hankintakanava ja sitä käytti 42 prosenttia työvoimaa hakeneista työnantajista. Toiseksi merkityksellisin työvoiman hankintakanava oli lehti, jonka osuus on noussut selvästi.

Kaikista uutta työvoimaa hakeneista toimipaikoista jopa 38 prosenttia oli kokenut rekrytointiongelmia, kun vuotta aiemmin vastaavalla neljänneksellä rekrytointiongelmista kärsi 30 prosenttia uutta työvoimaa hakeneista toimipaikoista. Rekrytointiongelmia on yleensäkin keskimääräistä enemmän vuoden toisen neljänneksen aikana kausivaihtelusta johtuen, mutta myös hyvä taloudellinen tilanne on lisännyt rekrytointiongelmia. Myös työvoimapula on yleistynyt, 14 prosenttia työvoimaa hakeneista toimipaikoista ilmoitti jääneensä vaille hakemaansa työvoimaa. Lukujen tulkinnassa on hyvä muistaa, että neljännesvuosittaisen otoskoon ollessa 2500 toimipaikkaa, lukuihin sisältyy jonkin verran satunnaisuutta.

Uusiin tehtäviin palkataan yhä enemmän myös työttömiä

Työttömien rekrytoiminen uusiin tehtäviin on yleistynyt. Työttömiä rekrytoiduista oli 24 prosenttia, kun 42 prosenttia kaikista rekrytoiduista tuli tehtävään toisesta työpaikasta. Koululaisten ja opiskelijoiden osuus rekrytoiduista on vuoden toisella neljänneksellä kesälomista johtuen yleisempää, mutta heidän osuutensa vähentyi vuoden 2005 vastaavaan aikaan verrattuna.

Työvoiman kysyntä edelleen vilkasta

Vuoden 2006 alkupuoliskolla työnvälitykseen ilmoitettiin kaikkiaan 288 500 avointa työpaikkaa, mikä oli noin 40 000 paikkaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Täytettyjen työpaikkojen määrä alkuvuonna oli 276 400 ja sekin oli edellisvuotista noin 40 000 suurempi, joten työvoimapulaa ei juurikaan voi havaita vielä työvoimatoimistoissa avoinna olevien työpaikkojen määrässä.

Työnantajahaastattelun mukaan eniten rekrytointiongelmia oli rakennusalalla, jossa jopa puolet työvoimaa hakeneista toimipaikoista ilmoitti kokeneensa ongelmia rekrytoinnissaan. Rakennusalan ohella rekrytointiongelmia oli keskimääräistä enemmän teollisuuden, liikenteen ja liike-elämän palveluiden toimialoilla. Rekrytointiongelmat yleistyivät myös kaikilla muilla toimialoilla. Suurinta rekrytointiongelmien kasvu oli kysyntälähtöisillä toimialoilla, mutta myös julkisten palveluiden toimialalla kolmannes työvoimaa hakeneista toimipaikoista ilmoitti kokeneensa vaikeuksia rekrytoinnissaan.

Työvoimaa aiottiin lisätä seuraavien kahdentoista kuukauden aikana 15 prosentissa kaikista toimipaikoista. Erityisesti yksityisellä sektorilla lisähenkilöstöä suunniteltiin palkattavan usein. Useimmin uuden työvoiman palkkaussuunnitelmista ilmoitettiin teollisuudessa ja liike-elämän palveluissa. Alueista Etelä- ja Pohjois-Savon, Varsinais-Suomen, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan, Kaakkois-Suomen sekä Uudenmaan toimipaikat ilmoittivat keskimääräistä enemmän aikomuksista rekrytoida uutta työvoimaa seuraavien 12 kuukauden aikana. Eniten henkilöstön lisäyssuunnitelmia oli kaikkein suurimmissa, yli 100 hengen toimipaikoissa.

Henkilöstön vähentämissuunnitelmia oli samaan aikaan seitsemällä prosentilla toimipaikoista. Eniten henkilöstöä aiottiin vähentää julkisten palveluiden ja liike-elämän toimipaikoissa, jossa myös työvoiman lisäyssuunnitelmia on saman aikaisesti keskimääräistä enemmän. Rakentamisen ja maa- ja metsätalouden toimipaikkojen vähentämissuunnitelmia selittänee osaltaan alojen kausiluonteisuus, liike-elämän palveluissa talouden dynamiikka. Tuottavuusohjelma vaikuttaa jossain määrin julkisen sektorin aiottuihin henkilöstömuutoksiin.

Työvoimatoimiston palvelut uudistettu vastaamaan työmarkkinoiden tarpeisiin

Osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen on yksi työpolitiikan strategian päätavoitteista. Työvoimatoimistojen palvelut on uudistettu vastamaan työmarkkinoiden haasteisiin. Työvoimatoimistojen toiminnassa on vahvistettu yhteistyötä erityisesti rekrytointiongelmista kärsivien alojen ja yritysten kanssa mm. järjestämällä säännöllisiä rekrytointitapahtumia, joissa yritykset voivat esitellä avoimia paikkoja ja tavata työnhakijoita. Samoin yrityksiä kutsutaan työvoimatoimistojen työnhakukeskuksiin ja työnhakuryhmissä työvoimapula-aloihin kiinnitetään vahvasti huomiota. Lisääntyvillä sähköisillä palveluilla ja keskitetyllä puhelinpalvelulla on myös keskeinen rooli työmarkkinatiedon jakamisessa ja työvoimavirtojen ohjauksessa.

Työnantajapalvelut tuotetaan yhä useammin yhteistyössä muiden yrityspalvelujen ja elinkeinoelämän kanssa. Työhallinnon www.mol.fi-sivut ovat Suomen käytetyimmät rekrytointisivut ja sähköisiä palveluita lisätään jatkuvasti. Tuorein lisäys palveluvalikoimaan on CV-vahti, jonka kautta työnantaja voi tilata omaan sähköpostiinsa tiedot sopivista työnhakijoista.

Ammatillista työvoimakoulutusta on kohdennettu työvoiman kysyntäaloille ja työmarkkinoiden kehitystä vastaavasti. Työvoimakoulutukseen kohdennetuista määrärahoista kolme neljäsosaa käytetään ammatilliseen työvoimakoulutuksen hankintaan (139,6 miljoonaan euroa vuonna 2005). Tästä summasta yli 70 prosenttia kohdentuu suurimmille työvoiman rekrytointiongelmista ja työvoimapulasta kärsineille aloille kuten rakennusalalle, kuljetusalalle (linja-auton kuljettajat ja yhdistelmä-ajoneuvon kuljettajat), metallialalle (hitsaajat, koneistajat jne.), kaupan alalle sekä liike-elämän palvelualalle ja julkisten palveluiden alalle (mm. terveyden ja sairaanhoitotyö, sosiaalialan työ).

Metalli- ja rakennusalan koulutuksen osuutta työvoimakoulutuksesta on viime vuosina lisätty. Vuonna 2005 metallialan koulutuksen aloitti runsaat 7500 opiskelijaa ja talonrakennusalan koulutuksen runsaat 3200 opiskelijaa. Lisäksi sähkötyön koulutuksen aloitti runsaat 1500 henkilöä. Yhteensä 34 prosenttia ammatillisesta työvoimakoulutuksesta kohdistuu näille aloille. Elokuun 2006 lopun tilaston mukaan ammatillisen työvoimakoulutuksen suorittaneiden työllistyminen on edelleen parantunut.

Työvoimakoulutuksena järjestettävän kuljetusalan koulutuksen aloitti 1400 opiskelijaa. Muita merkittäviä koulutusaloja olivat terveyden- ja sairaanhoitotyö (runsaat 3200 aloittanutta), myyntityö (lähes 1500 aloittanutta) ja atk-alan työ (lähes 1300 aloittanutta).

Yhtenä ratkaisuna työvoimapulaan ja työntekijöiden saatavuusongelmaan on yhteishankintakoulutus. Koulutus räätälöidään yrityksen tarpeita vastaavaksi, kun kyse on esim. uuden työvoiman rekrytointitilanteesta tai työssä olevien osaamistason nostamisesta ja työpaikkojen säilyttämisestä. Koulutus hankitaan ja rahoitetaan työhallinnon ja yrityksen yhteistyönä. Työnantajilta saatu palaute kertoo, että yhteishankintakoulutus koetaan hyväksi tavaksi saada osaavaa työvoimaa, koska koulutus voidaan räätälöidä vastaamaan niihin eritystarpeisiin, joita työpaikalla on. Tavoitteena on nostaa yhteishankintojen osuutta koulutusvolyymista nykyisestä kuudesta prosentista kymmeneen prosenttiin.

Alueellisista ja ammatillista liikkuvuutta edistetään

Työvoiman alueellinen liikkuvuus on keskeinen työmarkkinoiden toimivuuden edellytys. Alueellista liikkuvuutta tuetaan matka- ja liikkuvuusavustuksella. Kuntien välillä muutti vuonna 2005 yhteensä 290 000 henkilöä ja kotikunnan sisällä muutti 602 000 henkilöä. Pendelöinti on selvästi muuttoliikettä yleisempää. Yli 700 000 työntekijää käy työssä asuinpaikkakunnan ulkopuolella.

Laajemmin suuntautuvaa ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelua, koulutus- ja ammattitietopalvelua sekä näitä tukevaa työelämä- ja työmarkkinatiedon tuotantoa ja välittämistä kehitetään jatkuvasti, jotta voidaan tukea ammatillista liikkuvuutta (mm. ammatinvalintaa ja -vaihtoa) hallitusti.

Työvoimaa maahanmuuttajista ja ulkomailta

Ulkomaista työvoimaa haetaan harvoin Suomen toimipaikoissa. Vuoden 2006 toisella neljänneksellä kaksi prosenttia Suomen toimipaikoista haki työvoimaa ulkomailta. Ulkomaista työvoimaa haettiin useimmiten Virosta. Vuoden toisella neljänneksellä ulkomaista työvoimaa haettiin usein myös muista EU:n uusista jäsenmaista ja Venäjältä.

Ulkomaista työvoimaa kuitenkin tarvitaan Suomessa tapahtuvan väestön ikääntymisen myötä. Työvoimatoimiston kansainväliseen työnvälitykseen erikoistuneet EURES-neuvojat ovat osa eurooppalaista 700 neuvojan verkostoa. He auttavat työnantajia löytämään osaajia Euroopan talousalueelta. Viime aikoina yhteistyö erityisesti Baltian maiden ja Puolan kanssa on tiivistynyt.

Myös Suomessa jo olevat maahanmuuttajat tarvitaan työelämään. Yli 40 prosenttia valmentavan työvoimakoulutuksen määrärahasta käytetään maahanmuuttajien kieli- ja kotoutumiskoulutukseen. Näin tuetaan maahanmuuttajien siirtymistä työelämään ja koulutukseen.

Rekrytointiongelmien syitä

Työministeriö kerää tietoja rekrytointiongelmista ja työvoimapulasta kahdella eri selvityksellä: Tilastokeskukselta tilattavalla työnantajahaastattelulla ja työvoimatoimistoille tehtävällä tiedustelulla. Edellinen perustuu kaikista toimipaikoista tehtyyn otantaan, jälkimmäinen työvoimatoimistoihin avoimeksi ilmoitettuihin työpaikkoihin ja niissä ilmenneisiin täyttövaikeuksiin.

Rekrytointivaikeuksien syiksi työnantajat mainitsevat usein työnhakijan osaamisen tason tai henkilökohtaiset ominaisuudet. Työnantajan kannalta myös se, että ammattitaitoinen työntekijä ja työ olivat eri paikkakunnilla, aiheuttaa hankaluutta työpaikkojen täyttämisessä. Joissain tapauksissa alan tai ammatin hakijoita ei ole ollut lainkaan tarjolla.

Työnantajat pitivät rekrytointiongelmien keskeisenä syynä työvoiman vähyyttä eli sitä että alan ammattilaisia ei ole työmarkkinoilla. Muita syitä olivat puutteellinen koulutus tai kokemus tai erityisosaamisen puute. Lisäksi työttömyysturvalla, hakijan henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja työn tilapäisyydellä katsottiin olevan jossain määrin merkitystä.

Työvoimatoimistot toivat esille rekrytointivaikeuksien syiksi osaamisen lisäksi myös itse työpaikkaan liittyviä syitä. Rekrytointiin vaikuttavat esimerkiksi palkkaus, työn osa-aikaisuus ja tilapäisyys ja muut työpaikan ominaisuuksista johtuvat syyt.

Rekrytointiongelmalla tarkoitetaan työnantajahaastattelussa tilannetta, jossa työvoimaa hakenut toimipaikka on kokenut vaikeuksia avoinna olleen työpaikan täyttämisessä. Työvoimapulalla puolestaan tarkoitetaan tilannetta, jossa työvoimaa hakenut toimipaikka on kokonaan tai osittain jäänyt ilman hakemaansa työvoimaa.

Lisätiedot
erikoissuunnittelija Hanna Hämäläinen, työministeriö, puh. 010 60 49250 (työnantajahaastattelut)
kansliapäällikkö Markku Wallin, työministeriö, puh. 010 60 48010