Työsopimus ja työsuhde

Työsopimuslakia sovelletaan lähes kaikissa työsuhteissa tehtävään työhön riippumatta työn laadusta. Työsopimuslakia sovelletaan työnantajan ja työntekijän välisessä oikeussuhteessa silloin, kun työtä tehdään työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena ja kun työnteosta maksetaan työntekijälle palkkaa. Työsopimuslaissa säädettyjen työsuhteen tunnusmerkkien täyttyessä myös muu työlainsäädäntö tulee sovellettavaksi.

Työsopimuslaissa säännellään seuraavia asioita:

·        työsopimuksen tekemistä

·        työnantajan ja työntekijän velvollisuuksia

·        työsuhteen vähimmäisehtojen määräytymistä

·        työntekijän oikeutta perhevapaisiin

·         työntekijän lomauttamista

·        työsopimuksen päättämistä (mm. irtisanomisaikoja, irtisanomis- ja purkamisperusteita sekä työsopimuksen päättämismenettelyä)

·        vahingonkorvausvelvollisuutta

·        pätemättömien ja kohtuuttomien sopimusehtojen vaikutuksia

·        kansainvälisluonteisia työsopimuksia sekä työntekijöiden edustajien asemaa

Työsopimuslain ja muun työlainsäädännön (esim. työaika- ja vuosilomalain) soveltaminen edellyttää, että työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät samanaikaisesti. Työsuhteen tunnusmerkkejä ovat: sopimus, työn tekeminen, vastikkeellisuus sekä työn tekeminen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena (ns. työnantajan direktio-oikeus).

Arvio työsuhteen tunnusmerkkien täyttymisestä tehdään viime kädessä kokonaisharkinnalla, jossa otetaan huomioon sopijapuolten tarkoitus, sopimuksen nimike, työsopimuksella sovitut ehdot sekä työnteon tosiasialliset olosuhteet.

Laissa säädetty työsopimuksen käsite on pakottavaa oikeutta. Työsopimuksen sopijapuolet tai työehtosopimusosalliset eivät voi pätevästi sopia siitä, että työntekosuhteessa, jossa työsuhteelle säädetyt tunnusmerkit täyttyvät, ei sovellettaisi työsopimuslakia.

Nuorten henkilöiden työsuhteista on omat säännöksensä nuorista työntekijöistä annetussa laissa. Merimiesten työsuhteista on säädetty merimieslainsäädännössä.