10100 Lääkäri

Lääkäri

Johdanto

Lääkärin tehtävänä on auttaa potilaitaan näiden sairauksien tunnistamisessa ja hoidossa. Keskeistä on sairauden tai vamman oikea diagnoosi, jonka perusteella lääkäri päättää annettavasta hoidosta. Lääkäreitä työskentelee kuntien ylläpitämissä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa sekä yksityislääkäreinä omilla vastaanotoillaan. Työ on erittäin vastuullista ja edellyttää monimutkaisen tiedon hallintaa, nopeaa päättelykykyä ja stressinhallintaa. Lääkärin ja potilaan välisen luottamuksellisen suhteen luomisessa tarvitaan kykyä ymmärtää, kuunnella ja myötäelää.

Työtehtävät

Lääkäri auttaa potilaitaan näiden sairauksien tunnistamisessa ja hoidossa. Lääkärin työhön kuuluu olennaisesti myös sairauksien ennalta ehkäisy ja terveiden elintapojen edistäminen. Lääkäri voi työskennellä erikoistumisalansa mukaisesti mm. yleislääkärinä, psykiatrina, kirurgina tai tutkijana.

Lääkärin työn keskeisenä lähtökohtana on potilaan taudin määrittäminen eli diagnosointi. Diagnoosi on kaiken hoidon perusta, ja sen pohjalta lääkäri päättää potilaalle annettavasta hoidosta.

Diagnoosin tekemiseksi lääkäri mm. haastattelee ja havainnoi potilasta sekä tekee erilaisia tutkimuksia. Haastattelemalla potilasta lääkäri selvittää oireita sekä muita sairauteen liittyviä asioita, kuten lääkitystä.

Hän voi kysyä myös työpaikkaan ja kotioloihin liittyviä asioita ja tutustuu potilaskertomuksiin, jos potilas on ollut aikaisemmin hoidettavana. Diagnoosia varten lääkäri yhdistelee ja erittelee tietoa useiden kriteerien avulla. Potilas, vamman tai sairauden aste sekä tilanne, jossa potilas kohdataan, vaikuttaa diagnoosin tekemiseen.

Aina potilas ei pysty kertomaan tilastaan. Hätätapauksissa lääkäri joutuu tekemään nopeita ratkaisuja niukemmin tiedoin kuin muutoin.

Taudinmääritys haastattelujen perusteella vaatii harjaantumista. Esimerkiksi lapset eivät pysty aikuisten tapaan kuvaamaan vaivojaan. Tällöin lääkärin havainnoinnin ja hänen tekemiensä tutkimusten merkitys korostuu.

Jos tarvitaan lisätutkimuksia, lääkäri kirjoittaa lähetteen esimerkiksi laboratorioon tai röntgeniin. Potilaalle tehtävien lisätutkimusten rajaaminen oikein vaatii ammattitaitoa.

On myös osattava päättää, milloin potilaan tila vaatii erikoissairaanhoitoa. Diagnoosin perusteella lääkäri päättää annettavista hoitotoimenpiteistä. Hän voi tehdä osan niistä itse tai kirjoittaa potilaalle lähetteen erikoislääkärille tai sairaalaan.

Lääkärin on pystyttävä antamaan selkeät ja ymmärrettävät hoito-ohjeet erilaisille ja eri-ikäisille potilaille. Potilasta on osattava myös kuunnella, koska yhä useammat haluavat myös itse olla mukana päättämässä omasta hoidostaan ja hoitaa itseään omatoimisesti.

Osa lääkärin työajasta on varattu kirjallisia töitä varten. Tällöin hän esimerkiksi laatii potilaskertomusten pohjalta lausuntoja ja lähetteitä. Oma aikansa on varattu myös potilaiden puhelintiedusteluihin vastaamiseen.

Lääkärin työhön kuuluvat myös sairauksien ennaltaehkäisyyn liittyvät tehtävät, kuten toiminta äitiys- ja lastenneuvolassa sekä koululääkärinä. Lääkäri tekee terveystarkastuksia ja antaa yksilökohtaista terveyskasvatusta vastaanotolla.

Lääkäreitä pyydetään myös oppilaitoksiin pitämään alustuksia monista eri aiheista, esimerkiksi aikuiseksi varttumisesta, alkoholin käytöstä, tupakoinnista jne.

Työterveyshuollossa lääkäri tekee samankaltaista ehkäisevää työtä aikuisväestön parissa ja osallistuu terveyskasvatukseen ja terveydenhuollon suunnitteluun sekä valvoo erilaisten yritysten ja työpaikkojen terveydellisiä oloja.

Lääkärit tekevät myös hallinnollisia töitä. He johtavat esimerkiksi laitoksia, osastoja ja työryhmiä sekä ohjaavat harjoittelijoita ja terveysalan työntekijöitä. Lääketieteen asiantuntemusta tarvitaan myös lääketeollisuudessa, yrityksissä ja erilaisissa järjestöissä.

Työmäärä on usein suuri ja työtahti kiireinen. Lääkäreiden työpäivät ovat usein pitkiä, sillä säännöllisen päivätyönsä lisäksi suurin osa lääkäreistä joutuu päivystämään.

Lääkärin toimenkuvaan vaikuttaa olennaisesti työsektori, jolla hän työskentelee.

Lääkäreistä noin 60 prosenttia on erikoistuneita ja 20 prosenttia väitellyt tohtoriksi. Suurimmat erikoisalat ovat yleislääketiede, sisätaudit ja kirurgia. Terveyslääkäreistä valtaosa on suorittanut yleislääketieteen erikoislääkärin tutkinnon. Käytännössä lääkärin työ vaatii jatkuvaa opiskelua, jotta tiedot ja taidot pysyvät nopeasti kehittyvän lääketieteen tasalla.

Monet lääkärin toimenpiteistä vaikuttavat ratkaisevasti ihmisen terveyteen ja elämään. Vaikka lääkäri toimiikin yhteistyössä muun hoitohenkilökunnan kanssa, hänellä on aina vastuu potilaan hoidosta. Hän voi joutua vastuuseen muiden potilasta hoitaneiden tekemistä virheistä.

Työpaikat

Valtaosa suomalaisista lääkäreitä työskentelee kuntien ylläpitämissä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Osa lääkäreistä on päätoimisia yksityislääkäreitä ja osa pitää sivutoimista yksityisvastaanottoa.

Lääkäreitä työskentelee myös lääketeollisuudessa, hallinnossa, erilaisissa yrityksissä ja järjestöissä, puolustusvoimissa sekä opetuksen ja tutkimuksen parissa.

Koulutus

Lääkäreitä koulutetaan Helsingin, Itä-Suomen (Kuopio), Oulun, Tampereen ja Turun yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa. Lääketieteen lisensiaatin tutkinto (LL) on lääkärin perustutkinto.

Peruskoulutuksen jälkeen lääkärit laillistetaan, mutta heidän on suoritettava kolmevuotinen perusterveydenhuollon lisäkoulutus, minkä jälkeen he voivat toimia itsenäisesti yleislääkäreinä.

Useimmat lääkärit suorittavat peruskoulutuksen jälkeen erikoislääkärin tutkinnon, johon kuluu vähintään viisi vuotta. Nykyään on 49 erikoistumisalaa.

Lääkäreistä 63 prosenttia on erikoistuneita ja 22 prosenttia väitellyt tohtoriksi. Suurimmat erikoisalat ovat yleislääketiede, sisätaudit ja kirurgia. Terveyslääkäreistä valtaosa on suorittanut yleislääketieteen erikoislääkärin tutkinnon.

Työn vaatimukset

Lääkärin ammatti on vaativa, mutta myös paljon antavaa. Työ on vastuullista ja jopa raskasta. Se edellyttää hyvää terveyttä, nopeaa päättelykykyä ja stressinsietokykyä.

Vaikeita ratkaisuja joutuu tekemään nopeasti. Eteen tulee myös tilanteita, joissa mitään ei ole tehtävissä. Lähiomaisten tuskan ja surun kohtaaminen voi olla vaikeaa, kun lääkäri joutuu kertomaan mahdollisesta vakavasta sairaudesta tai kuolemasta.

Työssä ei ole kysymys ainoastaan kulloisenkin sairauden hoitamisesta, vaan lääkärin on kyettävä näkemään potilas kokonaisuutena. Lääkärillä on myös tärkeä tehtävä sairauksien ennalta ehkäisijänä ja terveiden elintapojen edistäjänä.

Oikean diagnoosin tekeminen ja asianmukaisesta hoidosta päättäminen edellyttävät monimutkaisen tiedon hallintaa.

Joustavuus, ryhmätyötaidot ja taito antaa ohjeita riittävän selkeästi ja käytännönläheisesti ovat välttämättömiä työyhteisössä. Olennaista työn onnistumiselle on lääkärin ja potilaan välisen luottamuksellisen suhteen luominen. Sen edellytyksenä on kyky ymmärtää, kuunnella, myötäelää ja nähdä potilas kokonaisuutena.

Lääkärit tarvitsevat työssään myös taloudellisia ja liikkeenjohdollisia taitoja.

Lääketiede kehittyy koko ajan. Uutta tutkimustietoa ja uusia tutkimus- ja hoitomenetelmiä tulee jatkuvasti teknologian nopean kehityksen ansiosta. Ammattitaidon ylläpitämiseksi lääkärin on seurattava lääketieteellisiä julkaisuja sekä osallistuttava jatko- ja täydennyskoulutukseen. On myös oltava valmis käyttämään omaa vapaa-aikaa opiskeluun.

Epäsäännöllisten työaikojen ja pitkien päivystysten vuoksi työ on fyysisesti raskasta.

Kelpoisuusehdot

Suomessa terveydenhuollon henkilöstön koulutus ja ammatinharjoittaminen on vahvasti säänneltyä. Terveydenhuollon ammatinharjoittamisesta säädetään ammatinharjoittamislaissa ja asetuksessa terveydenhuollon ammattihenkilöistä.

Laillistetut lääkäri ovat kelpoisia lääkärin virkoihin ja toimiin. Lääkärintutkinnon suorittamisen jälkeen haetaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta (TEO) oikeutta harjoittaa ammattia laillistettuna lääkärinä toisen johdon ja valvonnan alaisena.

Perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen jälkeen TEO myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa yleislääkärin ammattia itsenäisesti laillistettuna ammattihenkilönä. Erikoislääkärin oikeudet TEO myöntää erikoistumisopintojen jälkeen.

Palkkaus

Lääkärien palkka koostuu peruspalkasta, siihen kuuluvista lisistä, mahdollisista lisätyöpalkkioista ja päivystyskorjauksista. Lisien osuus voi olla jopa 20-50 prosenttia palkasta.

Kunnissa noudatetaan Kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta. Valtiolla palkkaus määräytyy Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan.

Yksityisvastaanotolla tulot muodostuvat potilaspalkkioista, jotka koostuvat käynti-, toimenpide- ja todistuspalkkioista.

Lääkärien peruspalkat ovat eri erikoisaloilla pääpiirteissään samat. Päivystysten määrä nostaa kaikkien ansioita eniten.

Palkasta tarkemmin: Akavalaiset työmarkkinat 2009 -opas

Työmarkkinat

(Työmarkkinatiedot koskevat koko ammattialaa, ne eivät rajoitu kuvattavaan ammattiin)

Terveydenhuoltoalan työ

Terveydenhuollossa on siirrytty nopeasti työvoiman ylitarjonnasta työvoimapulaan. Alalle tyypillistä ovat myös lyhytkestoiset sijaisuudet, joita saattaa olla useita peräkkäin. Uusia, vakinaisia virkoja tai toimia perustetaan vähän. Vastavalmistuneet työllistyvät usein ensin erilaisiin perhe- ja opintovapaan sijaisuuksiin. Ammattikohtaisia ja alueellisia eroja saattaa olla.

Lääkäreistä ja hammaslääkäreistä on vajausta alueellisesti ja useilla erikoisaloilla. Lääkäreiden yksityinen työnvälitys on tuonut uuden toimijajoukon terveydenhuollon palveluiden tuottajiin.

Esimerkiksi sairaanhoitajien, bioanalyytikojen/laboratoriohoitajien, puheterapeuttien ja toimintaterapeuttien työllisyystilanne on hyvä, ja henkilöstöstä on joillakin alueilla jopa pulaa. Suuhygienistien työllisyys on pääasiassa hyvä, mutta vaihtelee jonkin verran eri puolilla Suomea. Ylihoitajien työllisyystilanne on hyvä. Lähihoitajien työllisyystilanne on pääasiassa hyvä, mutta vaihtelee jonkin verran eri puolilla Suomea. Sairaala-apulaisena työskentelevien ammattitaitoisten työntekijöiden kysyntä on lisääntynyt. Välinehuoltajien keskuudessa esiintyy jonkin verran työttömyyttä.

Vuoteen 2010 mennessä kuntasektorilta jää noin 20 000 terveyden- ja sairaudenhoidossa työskentelevää eläkkeelle. Tehtyjen ennusteiden perusteella eläkkeelle jääneiden määrät vaikuttavat työllisyyteen ja työvoiman tarve kasvaa vielä joitakin vuosia.

Väestön ikääntyminen puolestaan todennäköisesti lisää terveyspalvelujen tarvetta. Väestön kasvu Uudellamaalla, erityisesti pääkaupunkiseudulla, ja muualla maassa suurissa kasvukeskuksissa lisää terveyspalvelujen kysyntää. Toisaalta etenkin haja-asutusalueilla palvelujen tarvetta kasvattaa väestön keskimääräistä nopeampi ikääntyminen.

Suomessa on noin 250 000 työikäistä terveydenhuollon ammattilaista. Alan ammattilaisista sairaan- ja terveydenhoitajia sekä kätilöitä on 31 prosenttia, lähihoitajia 17 prosenttia, ensi- ja mielenterveyshoitajia 14 prosenttia ja lääkäreitä 7 prosenttia. Suu- ja hammashuollon parissa työskentelee 5 prosenttia. Yli puolet julkisella sektorilla työskentelevistä terveydenhuollon ammattilaisista työskentelee erikoissairaanhoidossa.

Lähes 34 000 terveydenhuollon ammattilaista työskentelee yksityisellä sektorilla. Kokopäiväisesti heitä työskentelee noin 19 000. Lääkäreistä noin 8 prosenttia pitää päätoimista yksityisvastaanottoa, isompi osa toimii sivutoimisina yksityislääkäreinä. Hammaslääkäreistä joka toisella on yksityisvastaanotto.

Hoitajista fysioterapeutit ovat useimmiten perustaneet oman yrityksen. Myös sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, kätilöt ja perushoitajat ovat ryhtyneet yrittäjiksi ja toimivat ennen kaikkea kotisairaanhoidossa ja vanhustenhuollossa.

Terveydenhuoltoalan ammattilaisia työskentelee jonkun verran ulkomailla, mm. Suomen Punaisen Ristin palveluksessa ja kehitysyhteistyössä kirkon järjestöissä. Suomen liittyminen Euroopan Unioniin helpotti hakeutumista työhön toiseen EU-maahan. Aikaisemmin on ollut vaivatonta lähteä työhön muihin Pohjoismaihin.

EU:n direktiiveillä on sovittu terveydenhuollon ammattitutkintojen hyväksymisestä muissa EU-maissa. Avoimia työpaikkoja on ollut lähinnä Iso-Britanniassa, Ruotsissa, Norjassa ja jonkun verran myös Tanskassa. Käytännössä ulkomaille muuttamista vaikeuttavat mm. kieli- ja kulttuurierot sekä lääkäreiden korkea työttömyys useissa Euroopan maissa.

Lisäaineistot

Video-ohjelma: Hoitoalan ammatteja 2004
Video-ohjelma: Lääkärin työssä on sykettä 2004
Julkaisu: Terveydenhuollon ammatteja. Julkaisussa esitellään terveydenhuoltoalan ammatteja ja työtehtäviä. Ilmestyi 1995.

Linkit

Linkki ammattialan kuvaukseen: Terveydenhuoltoala
Linkki haastatteluun: Terveyskeskuslääkäri
Linkki haastatteluun: Kirurgi
Terveyskeskuslääkäri-video Video

Kirurgi -video Video

Suomen punaisen ristin lääkäri -video Video

JHL - Julkisten ja hyvinvointialojen liitto Ulos

Stakes

Suomen Lääkäriliitto Ulos

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus Ulos

Terveyspalvelualan Liitto Ulos

Lähinimikkeet

Erikoislääkäri
Lääketieteen lisensiaatti
Lääketieteen tohtori