|
Fyysikko
Johdanto
Fyysikoita työskentelee mm. tutkijoina, opettajina ja tuotekehitystehtävissä. Työpaikkoja on yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa, oppilaitoksissa, sairaaloissa, teollisuudessa jne. Fyysikolta edellytetään vahvoja perustietoja fysiikasta ja alan keskeisten menetelmien hallintaa. Ammatissa tarvitaan kykyä ajatella matemaattisesti, pitkäjännitteisyyttä, tarkkuutta ja vuorovaikutustaitoja.
Työtehtävät
Tyypillisesti fyysikot työskentelevät oman erikoisalansa tutkimustehtävissä yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, joissa he tutkivat luonnonilmiöihin liittyviä lainalaisuuksia kokeellisin ja teoreettisin menetelmin.
Fyysikot voivat olla erikoistuneita johonkin fysiikan alueeseen, joita ovat mm. atomi-, molekyyli- ja ydinfysiikka, hiukkas- ja astrofysiikka, materiaalifysiikka, elektroniikka ja optiikka.
Tutkijan toimenkuvaan kuuluu mittausten suunnittelu, mittausten tekeminen ja tulosten käsittely. Tutkimustuloksista kirjoitetaan raportteja ja artikkeleita ja niitä esitellään mm. seminaareissa. Tutkijan työhön kuuluu myös uuden rahoituksen haku.
Tieteellisen tutkimustyön lisäksi fyysikoita työskentelee teollisuudessa tuotekehitystehtävissä ja oman erityisalueensa asiantuntijoina. Soveltava fysiikka hyödyntää perustutkimuksen tuottamaa tietämystä arkipäivän tarpeisiin.
Sairaalafyysikot tekevät sairaaloissa fysiikan alaan kuuluvaa työtä, joka koskee säteilyä ja sen biologisia vaikutuksia sekä sen käyttöä lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon piirissä. Sairaalafyysikoista noin puolet toimii pääosin sädehoidon parissa ja osa esimerkiksi isotooppi- ja magneettikuvauksen piirissä.
Opetustehtävät työllistävät fyysikoita eri oppilaitoksissa, mm. peruskouluissa, lukioissa ja ammattikorkeakouluissa, joissa tehtäviin voi kuulua opetuksen lisäksi opiskelijoiden laboratoriotöiden ohjausta, laitehankintoja jne.
Fyysikoita työskentelee myös kaupallisissa ja hallinnollisissa tehtävissä, joissa on tärkeää hahmottaa monimutkaisia kokonaisuuksia. Tällainen alue on esimerkiksi ekonofysiikka, jossa taloutta tutkitaan monimutkaisena järjestelmänä.
Fyysikon työn sosiaalisuus riippuu pitkälti työtehtävistä. Opetustehtävissä työ on hyvinkin sosiaalista, mutta tutkimustyö voi olla osittain yksinäistäkin. Tuotekehitystä tehdään yleensä ryhmissä.
Työympäristönä on tutkimustehtävissä pääsääntöisesti työhuone tai tutkimuslaboratorio, mutta myös kenttätyöt voivat tulla kyseeseen. Opetustehtävissä työskentely tapahtuu luokassa, luentosalissa tai tutkimuslaboratoriossa. Työaika on tyypillisesti normaali virka- tai toimistotyöaika.
Työssään fyysikot soveltavat matematiikan teorioita ja menettelytapoja erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Käytännöllisiä työkaluja ovat perinteisten paperin ja kynän lisäksi laskukoneet sekä tietokoneet, tietokonemallit ja tietoverkot.
Työpaikat
Teollisuus. Tutkimuslaitokset. Yliopistot. Ammattikorkeakoulut. Lukiot. Ammatilliset oppilaitokset. Peruskoulut. Sairaalat. Kaupan ala. Kuntien ja valtion hallinto.
Koulutus
Yliopistoissa voi opiskella luonnontieteellisellä koulutusalalla fysikaalisia tieteitä. Fysikaalisiin tieteisiin kuuluvat fysiikka, teoreettinen fysiikka, soveltava fysiikka, materiaalitiede, biofysiikka ja elektroniikka sekä geofysiikka, meteorologia ja tähtitiede.
Luonnontieteellisen alan alempi korkeakoulututkinto on luonnontieteiden kandidaatti (LuK), jonka laajuus on 180 opintopistettä. Sen jälkeen voidaan suorittaa ylempi korkeakoulututkinto, filosofian maisteri, jonka laajuus on 120 opintopistettä.
Teknillistieteellisellä koulutusalalla voi opiskella teknillistä fysiikkaa. Teknillistieteellisen alan alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti (TkK), jonka laajuus on 180 op. Sen jälkeen voidaan suorittaa ylempi korkeakoulututkinto, diplomi-insinööri (DI), joka on laajuudeltaan 120 op.
Ylemmän korkeakoulututkinnon (FM, DI) suorittamisen jälkeen on mahdollista hakea jatko-opiskeluoikeutta filosofian / tekniikan lisensiaatin / tohtorin tutkinnon suorittamiseen.
Aineenopettajakoulutukseen kuuluu maisterin tutkinnossa yhden tai yleensä kahden opetettavan aineen opinnot sekä opettajan pedagogiset opinnot.
Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajan virat peruskouluissa ja lukioissa ovat usein kolmen opetettavan aineen virkoja. Fysiikkaa opiskelevien kannattaa suorittaa sivuaineina matematiikkaa ja kemiaa.
Yliopistollista täydennyskoulutusta järjestetään yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksissa ja avoimissa yliopistoissa.
Työn vaatimukset
Fyysikolta edellytetään vahvoja perustietoja fysiikasta sekä taitoa soveltaa alan keskeisiä kokeellisia, matemaattisia ja numeerisia menetelmiä.
Fyysikon tehtävissä tarvitaan kykyä ajatella matemaattisesti, analyyttisesti ja loogisesti.
Tutkimustyössä tarvitaan pitkäjännitteisyyttä, tarkkuutta ja huolellisuutta.
Suunnittelu- ja organisointitaidot ovat tarpeen monissa tehtävissä.
Yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot ovat tarpeen. Palveluhenkisyyttä korostetaan yhä enemmän etenkin yksityissektorilla.
Hyvästä kielitaidosta on hyötyä tutkimuskirjallisuuteen perehdyttäessä sekä oltaessa tekemisissä kansainvälisen tiedeyhteisön kanssa.
Fyysikolta edellytetään oman alan seuraamista. Ammatissa on kyettävä omaksumaan uutta teoreettista tietoa sekä osattava soveltaa tutkimustietoa käytäntöön.
Palkkaus
Kuukausipalkkaus. Julkisella sektorilla palkkaus perustuu virkaehtosopimukseen, jolloin palkka koostuu peruspalkasta ja määrätyistä lisistä, joista merkittävimmät ovat ikälisät. Yksityisellä sektorilla palkkaus perustuu henkilökohtaiseen työsopimukseen.
Palkasta tarkemmin: Akavalaiset työmarkkinat 2009 -opas.
Työmarkkinat
(Työmarkkinatiedot koskevat koko ammattialaa, ne eivät rajoitu kuvattavaan ammattiin)
Kemia ja fysiikka
Fyysikoista suurin osa toimii tutkijoina. Työllisyystilanne on hyvä, näkymät ovat suotuisat erityisesti opetusalalla, bioteknologiassa ja ympäristötutkimuksessa.
Tutkimuksessa on yleistynyt projektiluontoinen työskentely. Esimerkiksi yliopistoissa noin puolet opetus- ja tutkimushenkilöstöstä toimii ns. täydentävän rahoituksen piirissä. Rahoituksen luonteesta johtuen työsuhteet ovat määräaikaisia.
Työsuhteiden määräaikaisuudet näyttävät jatkuvan tulevaisuudessakin. Tarvetta ja halukkuutta kiinnittää projektitutkija pysyvään työsuhteeseen on kuitenkin ilmennyt varsinkin silloin, kun tutkija on väitellyt ja päässyt urallaan pitemmälle.
Kemisteistä suurin osa työskentelee opettajina. Heidän työllisyysnäkymänsä ovat hyvät nyt ja tulevaisuudessakin. Yliopisto-opettajien ja tutkijoiden työsuhteet ovat kuitenkin usein määräaikaisia ja apurahatyöskentely on yleistä. Yksityiselle puolelle saattaa avautua uusia paikkoja erikoisosaajille EU:n säädösten myötä esimerkiksi ympäristönsuojelussa.
Kemianteollisuuden henkilöstökehitys on ollut viime vuosina parempi kuin teollisuudessa keskimäärin, ja työvoiman määrä on pysynyt jokseenkin ennallaan. Prosessi- ja kemianteollisuuteen syntyy lähitulevaisuudessa uusia työpaikkoja henkilöstön ikärakenteesta johtuvan suuren poistuman vuoksi.
Lisäaineistot
Matemaatikkoja ja fyysikkoja työelämässä. Video. Työministeriö 2002.
Lähinimikkeet
filosofian maisteri
diplomi-insinööri
tutkija
erikoistutkija
opettaja, matemaattis-luonnontieteelliset aineet
yliopettaja
lehtori
professori
sairaalafyysikko
tuotekehittelijä
tuotekehitysinsinööri
tuotekehitysjohtaja
tuotekehityspäällikkö / kehityspäällikkö
tuotepäällikkö
tutkimusinsinööri
tutkimusjohtaja
tiedesihteeri
tiedetoimittaja
|